ROVANIEMI

Kesäkuun alkua odoteltiin enemmän, kun mitään muuta hetkeen. Tiedossa oli lähtö pohjoiseen ja pakko myöntää, että odotus palkittiin täysin. Oli aivan huikea miniloma! Niin paljon hyviä muistoja, uusia tuttavuuksia ja ihastuin Rovaniemeen yhä enemmän. Koin juttuja mitä ei oo hetkeen kokenut, maistoin ruokia mitä ei ollut koskaan maistanutkaan ja nauroin niin paljon, että happi meinasi loppua kesken.

Syynä lähtöön oli tosiaan valmistujaiset, joiden myötä sain hyvän syyn pidennetylle viikonlopulle. Ne sanoo, että ” Mies voi lähteä Lapista, mutta Lappi ei miehestä ”, tässä kävi minulle nyt vähän samalla tavalla. Minä kyllä tulin takaisin etelään, mutta sydän jäi sinne. Hullua miten yhteen paikkaan ja sen ihmisiin voikin rakastua. 

Lensin tosiaan perjantai iltana ja kiidinkin lentokentälle suoraan töistä. Kerkesin hyvin tekemään ostokset sekä syömäänkin kentällä ennen lentoa. Tuntui oudolta kun ei tarvinnut ostaa sen suurempia eväitä lennolle kun oli noin lyhyt lento, en oo tottunut lentämään noin lyhyitä aikoja. 

Lauantaina sai herätä jo aikaisin valmistautumaan päivän meininkeihin. Toki siinä vaiheessa unirytmikin on ollut sellainen, että heräsi jopa ennen herätystä. Siinä sai sitten rauhassa laittaa itsensä kuntoon ilman, että tuli edes kiire. Koululla juhlat kestivät reilusti yli kaksi tuntia, sillä valmistuvia oli todella paljon. Kaikkien puheet menivät vielä hyvin ihon alle, että itkua sai pidätellä. Vetoan siihen, että aihe ja asia on vielä itsellenikin tuore kun on valmistunut vasta puolisen vuotta sitten itse.. :D

 

 Juhlat kokonaisuudessaan oli aivan upeat. Kaikki tarjolla oleva oli niin hyvää, että innostuin jopa maistamaan sieniporopiiraakkaa – ja jopa tykkäsin siitä! Yleensä en ihan noin helpolla lähde maistamaan uutta, mutta ehkä se oli tuo ympäristö, mikä sai pään sekaisin. Tutustuin illan aikana niin moneen ja niin mukavaan ihmiseen, että olen edelleen vaikuttunut. Enpä ole nimittäin koskaan missään aikaisemmin saanut noin lämmintä vastaanottoa, kun siellä. Illan loputtua tuntui, että olisin viettänyt vaan tavallisen illan vanhojen kavereiden kanssa enkä suinkaan ollut tilanteessa, jossa ainoastaan yksi oli tuttu.

Sunnuntaina meininki oli vaihtunut lökäpöksyihin, huppariin ja sää sateiseksi. Pojat veivät minut mökkeilemään, grillasi hyvää ruokaa ja lopulta jouduin extempore myös saunaan. Mitään saunomisaikeita ei ollut, mutta oli niin pirun kylmä, että oli pakko mennä. Lopulta päätös olikin täydellinen, sillä tullessani saunasta vilpottelemaan tajusin, että maisemat on niin upeat, että veti ihan hiljaiseksi. Vieraskirjan " sauna kuuma. Ade kylmä " kertoo oikeastaan kaiken oleellisen siitä matkasta. 

Maanantai iltana täytyi lentää kotiin, joka ei ollut yhtään niin mieluinen kokemus. Kotiin lähteminen ei tällä kertaa tuntunut hyvältä, sillä olin jo kerennyt tottumaan siihen miten pohjoisessa kellään ei ole tällainen kiire niin kuin meillä täällä etelässä. Olin tottunut siihen miten lämpimiä ihmiset ovat ja siihen, miten minua kohdellaan siellä. Itkua pidätellen tultiin kotiin. Tämän oman ikävän fiiliksen lisäksi lentokone oli puolisen tuntia myöhässä sekä luonnollisesti istuin viimeisessä penkkirivissä..

Reissu oli kertakaikkiaan mahtava enkä malta odottaa, että pääsen taas käymään ♥