YKSIN MATKUSTELU

Elämäni tavallaan ensimmäinen reissu yksinäni oli tammikuussa Teneriffalle. Toki vastassa oli tuttu henkilö enkä ihan kokoaikaa ollut yksinäni, mutta pyörin kuitenkin yksinäni ympyrää siellä sun täällä. Täytyy sanoa taas kerran, että reissu oli yksi parhaimmista päätöksistäni mitä olen tehnyt.  Matka oli täysin erilainen, kun kaikki tähänastiset matkani ja pelkästään hyvällä. Toki en ole hirveämmin aikuisiällä matkustellutkaan ja suurin osa reissusta on tullut yleensä tehtyä perheen kesken, joten vähän ehkä myös vaikeata vertailla.

Koko idea postaukseen lähti siitä, että moni on ollut samoilla seuduilla viime aikoina ja olen katsellut kuvia sekä videoita ja tullut joka kerta niin tuttu fiilis. Mistään muista kohteista mulla ei ole ikinä tullut vastaavaa fiilistä jälkeenpäin. Sitten tajusin, että tällä kertaa reissulla mä oikeasti tutustuin siihen mitä ympärilläni on, kävelin paljon ja tutkin just niitä paikkoja mitä itse halusin. Pysähdyin ottamaan kuvan rauhassa ilman, että olisi tarvinnut sanoa toiselle, että ”odota, mä nappaan kuvan”. Sain pysähtyä vaikka aina metrin välein eikä tuntunut, että joku kärsimättömänä odottaa, että joko saa lähteä jatkamaan matkaa. Samalla vähän myös ehkä itsestä tuntuu, että omien kuvien takia ei viitsi toisen antaa odottaa ikuisuutta.

Itse koin parhaaksi jutuksi sen, että sain vain haahuilla missä huvitti eikä tarvinnut ottaa muita huomioon. Käännyin juuri sille kadulle mille mieli teki, käväisin siinä kaupassa, jossa mieli teki ja istuin alas juomaan lasillisen just silloin kun musta tuntui siltä. Sain juoda, syödä, shoppailla, istua just silloin kun itse halusin. Istahdin rannalle ja kuuntelin musiikkia, täydessä rauhassa. Ajattelin omia ajatuksia eikä kukaan häirinnyt minua. Parasta ehkä olikin se, että sain keskittyä ihan vain itseeni eikä mikään voinut tavallaan häiritä sitä. Ei muut ihmiset, ei netflix eikä ihan niin paljoa somekaan, kun normaalisti. Oli mahtavaa mennä aina aamupäivästä istumaan rannalle lukemaan kirjaa ja seurailla muita ihmisiä. Vaikka olisi ollut pilvinen keli, menin silti istuu sinne nurmelle lukemaan. Se oli se mikä teki vaikutuksen muhun, se vapaus vaan mennä ja istua lukemaan.

Yksin matkustelussa on tietenkin omat vaaransa ja huonot puolensa. Itse en tällä kertaa niitä huonoja puolia kokenut, kun jonkun verran kuitenkin oli ns. taattua seuraa. Yksin matkustaessa kannattaa kuitenkin muistaa heti alussa pohjustaa turvallisuuttansa sillä, että kertoo läheisilleen matkasuunnitelmansa ja olla yhteydessä kotona oleviin. Ei kannata myöskään liikkua ihan pimeillä sivukaduilla sekä kannattaa katsoa aina tarkkaan mistä kulkee, jotta ei eksy. Itse harvoin olin paljoa ulkosalla illalla, joten sen suhteen itsellä oli helppoa. Mikäli menee jonnekin istumaan iltaa niin kannattaa pitää ehdottomasti erittäin hyvää huolta juomastansa, varsinkin yksin ollessani. Itselle kävi köpelösti, vaikka en ollut edes yksin ja sain tämän takia kokea espanjalaisen sairaalankin matkalla.Toki yleisesti varovainen kannattaa olla ulkomailla aina, oli yksin tai porukalla liikenteessä. Maalaisjärki matkassa pärjää jo pitkälle!

Jos harkitset yksin matkalle lähtemistä niin kannattaa ehdottomasti antaa yksin matkustelulle mahdollisuus. Aina voi aloittaa vaikka pelkästään pitkästä viikonlopusta jossain lähellä - Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Virossa. Pääsee näkemään viihtyykö yksinään vai tarviiko välttämättä jonku kaveriksi jakamaan matkakokemuksia. Yksin matkustellessa kyllä tosin löytää helposti juttukavereita ja yksin ei tarvii jäädä, mikäli itse vain on aktiivinen ja sosiaalinen. 

Suosittelen yksin matkustamista kyllä kaikille, siinä löytää niin paljon itsestänsä ja on hyvin aikaa tutustua myös itseensä ♥