Täyttäessäni vuosia viime vuonna olin täysin erilaisessa tilanteessa, kun nyt. Viime vuonna, kun täytin 21, olin muutama kuukausi aikaisemmin eronnut pidemmästä parisuhteesta, sinkkuna ja juhlin paljon. Asuin Vantaalla yksikseni enkä ollut henkisesti yhtään hyvässä paikassa. Oli vaikeuksia kaikenlaisten asioiden kanssa ja kamppailin monessa mielessä. Mitään isoa ei ollut tapahtunut, mutta paljon pieniä juttuja ja 2017 elokuusta jäänyt traumaperäinen stressireaktio painoi päälle taas uudella voimalla. Piti taas sopeutua erilaiseen elämään, mutta onneksi se siitä sitten tasoittuikin.
Tänä vuonna olen löytänyt oman sisäisen rauhani sekä erilaisia näkemyksiä elämään ja niin uskomatonta, kun se vielä itsellenikin on - täällä syrjäisemmässä mieli lepää todella hyvin. Ajattelin aina, etten voisi muuttaa kauemmas, mutta täällä sitä ollaan ja onnellisempana kuin koskaan. Haasteita on toki ollut nytkin, sillä peukalon kanssa on taas omat haasteensa, joka vaikeuttaa työkuvioita jne, mutta onneksi kaikesta selvitään ja mulla on todella hyvät tukijoukot. Monet ihmiset vieressä ovat vaihtuneet, jopa sellaiset, joiden ei olisi ikinä uskonut vaihtuvan, mutta näin se elämä vaan näyttää, että keiden kuuluu olla vierellä ja kenen ei.
Uskomatonta miten paljon vuodessa voikin tapahtua, vaikka pysyykin samana ihmisenä - tulee vain uusia juttuja, uusia näkökulmia, mielipiteitä ja muuta.
Täytyy myöntää, että odotan innolla, miltä elämä näyttää,
kun täytän 23.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti