ONKO OK VAIHTAA KIHLASORMUSTA?

On, ei ole, en tiedä? 

Varmaankin joskus aikoinaan olisin ainakin ehdottomasti ollut sitä mieltä, että ei ole ok. Nyt ehkä sanoisin, että riippuu tilanteesta ja syystä. Periaatteessa miksi sitä ei olisi ok vaihtaa? Joskus kosiva ei osaa valita ns. oikeanlaista tai oma maku vaan muuttuu.

Itse koen, että kosinnalle oikea aika tosin on vasta silloin, kun toinen osaa oikeanlaisen valita, mutta tämä päteekin vain itseeni, sillä yleensä haaveilen ja lörpötän tämmöisetkin asiat kovaan ääneen. Eli jos en olisi tällaisesta kerennyt kovaan ääneen haaveilemaan ei voi millään olla oikea aika kosinnallekaan.                                                                                          

Onko sille edes oikeaa aikaa?

En ollut koskaan aikaisemmin pohtinut, että onko se sormuksen vaihtaminen ok ja jos on, niin missä tilanteessa, sillä en ollut edes miettinyt, että joku sormustansa vaihtaisi. Koin sen jotenkin tosi itsestäänselvänä, että se sormus, jolla kositaan on ja pysyy. Nyt itsekin asiaan perehtyneenä tuntuu olevan enemmän sääntö, kuin poikkeus, että sormusta vaihdetaan. Lopullista mielipidettä en osaa siltikään muodostaa asiasta, sillä en pidä vääränä, että joku vaihtaa sormustansa, mutta samalla koen, että itselleni se olisi ollut väärin, jos olisin sormusta vaihtanut jostain muusta syystä.

Tilanne, joka itselleni olisi sellainen, että en missään nimessä sormusta vaihtaisi, olisi varmasti sellainen, että sormus olisi joku sukukalleus, miehen äidin/isoäidin tms. Sormus ei tokikaan tämmöisessä tilanteessa välttämättä olisi juuri sellainen, josta itse on unelmoinut, mutta kokisin sen niin suurena kunnian osoituksena ja merkityksellisenä juttuna, että haluaisin kyseisen sormuksen ehdottomasti pitää.

Meidän kihlajaispäivä tosiaan on 22.9.2019, jolloin oman sormukseni sain - RAKASTUIN. Kosinta yllätti minut täysin, mutta se ei laisinkaan, että M oli osannut valita juuri oikeanlaisen sormuksen, mikä oli täysin mieleeni.
Olen aina ollut sitä mieltä, että kihlasormus saa olla vähemmän näyttävä ja vihkisormus sitten se näyttävämpi sormuksista. Nykymaailmassa se taitaa usein mennä toisin päin, sillä yleensä se kihlasormus on se pramea isolla timantilla ja vihkisormus sitten se rivisormus. Itse tosiaan halusin kihlaksi sen rivisormuksen.

Oltiin puhuttu, että jossain kohtaa EHKÄ vaihdettaisiin sormus, sillä kyseessä oli hopeasormus, joka ei materiaaliltakaan ole niin kestävä, kuin kulta. M myös sanoi, että voidaan yhdessä sitten valita se pysyvämpi sekä ns oikea sormus. Pitkään etsin vihkisormusta, joka olisi minun mieleeni ja sopisi myös kihlan kanssa yhteen, vaikka periaatteessa tiesinkin, että millaisen haluaisin. Suurin ongelmani vihkisormuksen suhteen oli se, että halusin tietynlaisen, mutta en missään nimessä mitään äärettömän kallista, sillä en muuten uskaltaisi kulkea se sormessa edes. Lopulta löysin juuri itselleni sopivan yksilön ja se kävi hyvin yhteen myös kihlan kanssa.
Aikaa kului enkä edes pohtinut asiaa enää, kunnes yhtäkkiä sain jostain päähäni, että keltakultainen sormus voisi sittenkin olla kiva. Se tuli yllätyksenä mulle sekä varmasti myös kaikille mun läheisille, sillä olen aina käyttänyt pelkästään hopeata ja valkokultaa, joten oli myös itsestäänselvää, että sormuksiakin katsottiin siinä sävyssä heti alusta asti.

Toisin kävi sittenkin! 

Keltakultaiseen sormukseen mä sitten lopulta päädyin, sillä löysin mitä upeimman yhdistelmän ja koin sen kauniimmaksi keltakultaisena. Tämän takia minun alkuperäinen kihlasormus sai astua sivuun ja tilalle tuli keltakultainen lähestulkoon samanlainen yksilö. Ystävänpäivänä tilattiin mulle uusi sormus, sillä mikäs olisi parempi päivä, kun juuri ystävänpäivä! Täytyy myöntää, että alkuun ehkä hieman jännitin, miten keltakultainen sormus itselleni oikein sopii, sillä ennestään keltakulaisena mulla on ainoastaan rippiristi. Nyt kun olen sormukseen tottunut olen kyllä onnellinen, että keltakultaiseen vaihdoin ja myös vihki sellaisena tulee.

Mitä mieltä te olette? Onko kihlasormusta ok vaihtaa, millaisessa tilanteessa on ja millaisessa ei?