Sivut

Instagram > adriannetome
Sähköposti > adriannnne@gmail.com

perjantai 14. elokuuta 2020

POIKKEAVIA JA EI NIIN POIKKEAVIA MIELIPITEITÄ ÄITIYDESTÄ

En ollut ajatellut raskausaikana yhtään millainen äiti minusta tulee. En asettanut mitään odotuksia enkä toivomuksia. Ennen raskautta tosin sanoin aina, että toivon osaavani olla tarpeeksi rento ja tarpeeksi tiukka sekä toivon, että minusta tulee vähintäänkin yhtä fiksu äitini, kun omani on. Arvostan montaa tapaa, jota äitini on kasvatuksessa käyttänyt ja niistä varmasti tulen ottamaan vaikutteita. Loppujen lopuksi kuitenkin uskon, että se millaiseksi äidiksi lopulta tulen muovautuu ajan kanssa ja pojan mukana.

On kuitenkin aiheita ja asioita, jotka jakavat vanhempien mielipiteitä ja varsinkin vauvaryhmiä selatessa olen huomannut, että olen monessa asiassa mielipiteeni kanssa vähemmistöä. Tokikaan en jokaisen mielipiteeni kanssa, mutta monien. Ajattelinkin koota tänne siis mielipiteitä, jotka eivät välttämättä ole niitä suosituimpia ja omia ajatuksia ylipäätään äitiyteen liittyen.

Tämä idea lähti siitä, että sain viime lauantaina paljon tsemppiviestejä sekä viestejä siitä, että kyllä se itku sieltä vielä tulee illan mittaan, kun on lapsesta erossa. Tämä oli minulle itselleni aika iso kysymysmerkki ja onkin ehkä tämän postauksen isoin asia.

  • Omaa lasta ei aina tarvitse ikävöidä.
    Kuten mainitsin sain lauantaina paljon tsemppiviestejä ja viestejä sisällöllä, että on ihan ok, kun se itku tulee ikävästä. Mulle ei auennut tämä ollenkaan ja vastasinkin muutamalle, että en tarvitse tsemppejä enkä kyllä näe itseäni itkemässä, mutta takaisin sain, että "kyllä se tulee kaikille". Ei kaikki vanhemmat ole samanlaisia. Usein olen kuullut kyllä, kuinka vanhemmat kertoo, että oli ihana päivä ilman lapsia, mutta kyllä ikävä tuli ja mietti, että miten hoidossa sujuu.
    R on ollut mun äidilläni hoidossa kerran kuukaudessa muutaman tunnin, joko meillä kotona tai äitini luona, eikä minun ole koskaan ollut vaikeata jättää lastani hoitoon. Miksi? Koska kyseessä on tuttu sekä turvallinen ihminen ja paikka. Tällöin mun ei tarvitse pohtia, että miten siellä menee. Toinen syy on varmasti myös se, että koen olevani muutakin, kun pelkkä äiti ja osaan irrottautua siitä äitiydestä. Olen aina viihtynyt paljon myös omissa oloissani, jolloin olen osannut sulkea haluamani asiat sekä ajatukset pois.
    Joka kerta, kun ollaan vietetty ne muutamat tunnit M:n kanssa kaksin, ollaan mietitty kaikkea muuta, kun lastamme. Mielestäni on ihan tervettäkin, että omaa aikaa viettäessä suuntaa ajatuksensa johonkin muuhun. Meille se on ollut helppoa ja ollaan nautittu siitä yhteisestä ajasta. Näin tehtiin myös lauantaina, kun R oli ensimmäistä kertaa yökylässä. Olin sopinut äitini kanssa, etten laittele viestejä, jos hän vaikka kahdesti minulle illan aikana ilmoittaa, että mikä meno. Näin myös tapahtui, vastasin niihin kahteen viestiin, jotka sain ja muutoin nautin illasta olemalla pelkkä puoliso, ystävä ja nainen, ilman sitä äiteyttä. Ainoastaan pari kertaa taisin illan aikana keskustella muutaman henkilön kanssa Remistä ja se oli vapauttavaa.
    Äidin ei tarvitse olla pelkkä äiti ja isän pelkkä isä ja elää elämää aina vaan hillitysti, rauhallisesti tai vanhemman esiliinaa pitäen. Me vanhemmatkin saadaan olla muuta vanhemmuutemme lisäksi ja se olisi ihan toivottavaakin.
    En siis ikävöi lastani parin tunnin poissaolon takia, mutta ilahdun joka kerta, kun hänet saa taas hakea kotiin.
    Loppuelämäksi  blogissa on aivan mainio postaus tähän asiaan liittyen, kannattaa käydä lukemassa!
  • Perhepeti.
    Mä en pitänyt perhepetiä vaihtoehtona edes raskausaikana ja toki myös siitä sai kuulla, että kyllä se mieli voi muuttua. Sanoin, että ei voi. Mieleni muuttui ainoastaan sen suhteen, että ei se ole pelottavaa nukkua samassa sängyssä eikä sen lapsen päälle tosiaan käänny noin vaan. Me nukuttiin koko sairaalajakso yhdessä sängyssä, koska sain silloin paljon lohtua Remistä ja hänen läheisyydestä.
    Perhepetiä en kuitenkaan alkanut pitämään vaihtoehtona, vaikka aina välillä nukuttiinkin yhdessä. Vanhempien sänky on vanhempien ja lapsen on lapsen. Meidän kaikkien unet on paljon laadukkaammat, kun nukutaan omilla tahoillamme.
  • Omassa huoneessaan nukkuminen.
    Usein törmää kommentteihin, kuinka ei raaski laittaa lasta nukkumaan eri huoneeseen tai haluaa, että lapsi on myös öisin lähellä. Itse sanoin jo raskausaikana, että poika menee omaan huoneeseensa heti, kun tilanne sellaisen mahdollisuuden suo. Se mahdollisuus avautui meille, kun R oli kahdeksan viikkoinen. Päätökseen vaikutti suuresti se, että kun poika meni nukkumaan ennen meitä ja meidän myöhemmin mentäessä makuuhuoneeseen ajatuksena itsekin suunnata nukkumaan, tuli hänen unesta rauhatonta.
    Vietän lapseni kanssa päivisin sen verran paljon aikaa, että minulle sillä ei ole väliä missä se hänen sänkynsä sijaitsee hänen nukkuessaan.
  • Oma asenne vaikuttaa vauvavuoteen
    Moni lähtee vauvavuoteen valmiiksi sillä asenteella, että silloin ei kerkeä tekemään enää mitään, on aina väsynyt ja elämä on yhtä hankaluutta. Onhan se sellainen stereotypiakin, että pienen vauvan äiti ei voi koskaan laittautua, ei kerkeä koskaan syömään, ei voi tehdä mitään muuta, kun olla 24/7 siinä vauvassa kiinni jne..  Toki joskus vauvavuosi on todella raskas esimerkiksi jos vauvalla on koliikkia tms. Mutta mielestäni vauvavuosi on asia siinä missä muutkin, jos siihen suhtautuu valmiiksi negatiivisesti niin siitä ei järin positiivinen voi edes tulla.

Vastaavia löytyisi varmasti vielä lisää, mutta koska en kirjoittanut kaikkia ylös heti, on osa tietenkin jo unohtunut. Ehkä tässä R:n kasvaessa tulee joskus tehtyä tästä myös part 2. Instan puolella multa pyydettiin postausta siitä, kuinka vauva-arjen helppoutta usein herkästi paheksutaan, mutta tällaisen postauksen löydätte jo TÄÄLTÄ. 

Muistakaa kaikki rohkeasti olla juuri sellaisia äitejä, kun olette. Äitiys ei ole kisa eikä mihinkään muottiin tarvitse mahtua. Kuuntelee omaa sydäntäsi sekä järkeä ja usko itseesi ♥

 

2 kommenttia:

  1. Meillä on paljon samoja mielipiteitä asioista vaikka itsellä nämä kaikki on vasta edessä. On mielestäni hyvä, että niitä klassisia väitteitä äitiydestä rikotaan rohkeasti. Onhan tuo lapsi toki koko elämä, mutta sillä äidillä on hyvä olla myös omakin elämä ja on ihan okei, että pystyy irtaantumaan siitä lapsesta aina silloin tällöin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista! :) Olen täysin samaa mieltä sun kanssa asiasta!

      Poista