Sivut

Instagram > adriannetome
Sähköposti > adriannnne@gmail.com

maanantai 20. tammikuuta 2020

ÄRSYTTÄVÄT KOMMENTIT ODOTTAVALLE

Aloitin taannoin instagram storyssani keskustelua siitä, miten raskaana olevalle toitotetaan, että pitäisi aina vaan nauttia siitä raskausajasta. Samalla otin hieman kantaa yhteiskunnan tuomaan paineeseen, että aina pitäisi jaksaa ja jos uskaltaa sanoa ääneen, että ei jaksa tai ei nauti, saa helposti leiman, että on huono äiti tms. Totesin siinä itsekin, että kun on viikkotolkulla kärsinyt kovasta pahoinvoinnista, kovista päänsäryistä ja pian sen jälkeen on tulleet kovat selkäkivut, se raskausaika ei välttämättä ole aika josta pystyisi nauttimaan. Eikä siitä ole mikään pakko nauttia tai pystyä nauttimaan. Sain storyen myötä paljon viestejä, joiden pohjalta aloin miettimään, mitä kaikkea rasittavaa näin odotusaikana saa kuulla.

NAUTI - Ja tästä kaikki eri variaatiot mm. "nauti nyt kun voit", "nauti raskausajasta, se on ihmeellistä" ja tuhat muuta, jossa kehoitetaan nauttimaan.
On ihmisiä, jotka eivät tule KOSKAAN nauttimaan raskaudesta. Toiset ei viihdy siinä olotilassa, toisilla raskausaika on täynnä haasteita jne. Kaikki raskaudet on erilailla eikä kaikista edes pysty nauttimaan. Moni ihminen myös ilmaisee asian tyylillä, että elämästä katoaa ilo ja nautinto kokonaan lapsen synnyttyä.



ODOTA VAAN - Mitä? Sitä lapsen syntymää? Mahdollisesti pahenevaa olotilaa? Lisää vaikeuksia?
En kerta kaikkiaan ymmärrä tätä lausetta. Varmasti jokainen raskaana oleva tietää, että tilanne voi pahentua lähempänä laskettua aikaa, mutta ei se kaikilla mene niin ja miksi kukaan odottaisi sitä pahenemista? Jatkuvasti saa lukea ryhmistä tai keskustelupalstoilta "Ai raskaus meni hyvin, no odota vaan, kun ne raskauskilot ei lähdekään. Ai sulla ei ollut pahoinvointia, odota vaan, kun loppuraskaus on hankala. Ai teillä on mennyt kaikki hyvin, odota vaan, kun se uhmaikä alkaa. EN YMMÄRRÄ.

NO KUMPI TEILLE NYT TULEE? - Mitä se sulle kuuluu?
Luin syksyllä Desire Nymanin postauksen Tämän takia emme kerro vauvan sukupuolta  ja silloin ihmettelin, mutta jotenkin ymmärsin jo silloin. Mitä enemmän aika on mennyt eteenpäin, sitä enemmän olen alkanut ymmärtämään. Todella ärsyttävää, kun kaikki on kyselemässä ihan jatkuvasti, varsinkin puolitutut, joille asia ei kuulu pätkän vertaakaan.


KOHTA SE ELÄMÄ ON OHI - Ai koska saadaan lapsi niin elämä loppuu? Mikäs sen elämän lopettaa? Osa ihmisistä kokee, että elämä on alkanut vasta, kun lapsi on syntynyt.
Olen kuullut jo nyt, kuinka saan heittää hyvästit omalle elämälleni, parisuhteen elämälle, eikö ole huono ajoitus järjestää häitä vuoden päähän syntymästä, kun ei ole ollut vuoteen aikaa parisuhteelle, ei voi enää matkustaa eikä suurin piirtein edes hengittää.
Se on fakta, että lapsen synnyttyä elämä muuttuu, parisuhde muuttuu jne, mutta ei se elämä lopu. On totta, että parisuhteelle jää varmasti vähemmän aikaa ainakin ensimmäisenä vuotena, mutta ei mun tarvitse hyvästellä parisuhteeni elämää tämän takia. Ei lapsen saaminen ole riippakivi. 
Sille, miksi en voisi matkustaa, treenata tai tehdä muutakaan lapsen synnyttyä, lapsen kanssa, ei ole mulle vielä kukaan kertonut.



NUKU VIELÄ KUN VOIT - Nukunko seuraavat viisi kuukautta etukäteen johonkin varastoon? Mistä edes tiedät voinko nukkua tälläkään hetkellä? Ennustatko millainen nukkuja lapsestani tulee?
Kukaan meistä ei tiedä saako se toinen odottava äiti nukuttua nyt, vai vaivaako jatkuva pissahätä tai kivut. Kukaan meistä ei tiedä myöskään tuleeko toisen lapsi olemaan millainen nukkuja, toisilla sitä univelkaa ei kerry ja toisilla sitä kertyy muidenkin edestä vauva arjessa.

OLET JO VALTAVA, MITENKÖHÄN ISOKSI KASVAT LOPPURASKAUDESSA - Kiitos. 
Jokainen odottaja varmasti tietää minkä kokoinen on eikä sitä tarvitse kommentoida sen enempää. Toisille tulee vatsa jo alkumetreillä, joka pysyy sen kokoisena melkein koko loppuraskauden, toisille se vatsa tulee vasta puolivälissä raskautta, toisille ei tule vatsaa ollenkaan.
Raskaana oleva nainen käy läpi isoa muutosta kehossaan eikä ole kenenkään ulkopuolisen asia lähteä kommentoimaan sitä, niin kuin ei muutenkaan kenenkään kokoa eikä raskaana oleminen tee siitä yhtään hyväksyttävämpää. Osa naisista ei ole sinut kehonsa kanssa raskausaikana eikä nauti tai pidä peilikuvastansa, joten on täysin aiheetonta lisätä heidän stressiä kommentoimalla sitä kokoa.

KYLLÄ SE MIELI VIEÄ MUUTTUU - Miksi sen pitäisi muuttua?
Tämä kommentti taitaa olla yleisin kasvatustapojen sekä lasten lukumäärän suhteen. Viimeisestä sainkin viestiä instagramissa, kun kyselin, mitä muita ärsyttäviä kommentteja muut ovat saaneet raskausaikana. Miksi pitäisi muuttaa mieltänsä siitä, että ei halua, kun yhden lapsen? Miksi ei ole ok haluta vain yksi lapsi? Jotkut ei halua lapsia ollenkaan ja senkin pitäisi olla täysin hyväksyttävää. Ei kaikkien tarvitse haluta isoa perhettä, omakotitaloa ja kultaistanoutajaa. En myöskään ymmärrä tätä kommenttia liittyen kasvatukseen. Jos joku on vaikka päättänyt, että ei aio imettää, antaa lapselle sokeria tms. miksi sen mielipiteen pitäisi muuttua, jos se ei ole täysin päätön vaan täysin normaali asia? Kaikki eivät kasvata lapsia samalla tavalla ja se on täysin okei.

KASVATUSVINKIT YLIPÄÄTÄNSÄ
Lapsi ei ole vielä edes syntynyt, kun varsinkin juuri lapsen saaneet, jotka kokevat olevansa yhtäkkiä alan ammattilaisia ja tietävänsä kaikesta kaiken, tulevat neuvomaan. Toinen joukko on lapsettomat, joilta löytyy kyllä vinkkejä jokaiseen tilanteeseen, vaikka ei heillä välttämättä ole edes sen suurempaa kokemusta lapsista. Sieltä tulee aina se "mä ainakin tekisin näin, jos mulla olisi lapsia". Ensinnäkin kukaan meistä ei voi ennustaa millainen lapsi sieltä syntyy, onko kyseessä helppo vai hankala lapsia, tuleeko hänellä olemaan jotain vaikeuksia tms, joten myös se, että miten se kannattaa kasvattaa on mahdotonta ennustaa. Jokaisella lapsella ei myöskään toimi kaikki, mikä toisella toimii. Se, että sinun kahden viikon ikäinen Pirkko-Petteri käyttäytyy tavalla X, ei tarkoita, että minunkin käyttäytyisi.
Kasvatustapa on myös jokaisen oma henkilökohtainen asia ja jokainen tietää itse, miten kokee parhaakseen oman lapsensa kasvattaa. Jokainen myös varmasti osaa tarvittaessa pyytää apua ja neuvoja silloin, kun kokee niitä tarvitsevansa ja haluavansa.


Jättäkää kommentteihin omia kokemuksia siitä, 
millaisia ärsyttäviä kommentteja raskaana ollessaan saa. 
 



4 kommenttia:

  1. Tosi hyvä postaus ja voin kyllä samaistua joihinkin kohtiin :D Tosin tällä hetkellä kun vauvamme on 2,5kk ja täysimetän, niin on sitä monesti miettinyt että voi kun ois nukkunut vielä sillon kun pystyi - vaikka ei sitä varastoon voinutkaan nukkua, niin silti! Eihän sitä tiijä millanen nukkuja tämä meidän pieni on sitten myöhemmin, mutta nyt kun väkisinkin herää yöllä syömään parin tunnin välein, niin sitä miettii siinä yön pikkutunneilla useinkin. :’) Onneksi hän on alkanut ottaa jo öisin välillä myös 3 tunnin unia, luksusta :D no mutta aikansa mitäkin, jokainen aika on omalla tavallaan raskas kuin ihanakin, alkaen siitä raskausajasta :) Mulla oli alku- ja loppuraskaus tosi raskaita, mut jotenkin sitä masua ihan PIKKUISEN kaipaa. Oli siinä sellanen pieni upeus, vaikka tällä hetkellä valitsisin mieluummin synnytyksen kun raskausajan. Ja olin kuitenkin pelkopotilas. :’D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nukuttua tulee kyllä nykyään äärettömiä määriä, tosin sen jäätävän väsymyksen takia.. alle 10h yöunet ei tunnu edes yöunilta :D tokikaan selkäkivuilta ei aina sitten edes pysty nukkumaan.
      Sen uskon myös omassa tapauksessa, että vaikka olo ollut tukala jo viikolta 7 asti niin vatsaa ja raskausaikaa joskus tulee ikävä silti :D

      Poista
  2. Ai hyvänen aika mitä soopaa sitä tosiaan kuuleekin, hauska kooste :D nyt toisessa raskaudessa oon onneksi melko hyvin välttynyt. Ihmisillä on kova tarve kommentoida asioita joista he eivät itse tiedä tai ymmärrä mitään tai sitten omalta kokemuspohjalta arvioida myös muiden kokemusta. Jos haluaa lopettaa kaiken tekemisen lapsen saatuaan niin mikäs siinä, kukin tyylillään. Itse en oo kokenut lapsiarkea tai raskautta erityisen rajoittavina juttuina kaikesta huolimatta. Sitä kannattaa tehdä mistä tykkää, eikä asennoitua siihen että mitään ei voi tehdä koska lapsi ��

    Jenny / maaltakotoisin.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi!
      Samaistun ja yhdyn täysin kaikkeen mitä sanot! :)

      Poista