Verkkokalvon irtauma

 Huomasin näköni huonontuneen syksyllä, jolloin hakeuduin silmälasiliikkeeseen. Sain uuden määräyksen piilolinsseihin sekä laseihin. Lasit tilattiin ja sain ne, mutta en nähnyt mitään siltikään. Hakeuduin silmälääkärin tarkastukseen, lasit tarkastettiin, että ovat oikeilla vahvuuksilla. Asiasta erikoisen teki se, että näin piilolinsseillä hyvin, mutta laseilla en.

"Se on vain hajataittoa niistä haavoista, kun mustuaisessa on mustia pisteitä, ei sille voi tehdä mitään."

Olisinpa tajunnut tässä vaiheessa googletella nuo mustat pisteet ja sameutumat, tilanne olisi tällä hetkellä todennäköisesti huomattavasti parempi. Tammikuussa kohdalleni sattui useampi ajan peruutus, joten lopulta uudestaan silmälääkärille pääsin vasta 8.2. Onni kuitenkin on, että pääsin sinne edes silloin, sillä silloin tilanne oli jo kääntynyt melko monimutkaiseksi. Tuolloin sain diagnoosin verkkokalvon irtaumasta sekä kouraan lähetteen Helsingin Silmä- ja Korvasairaalalle osastolle, sillä silmä olisi leikattava ASAP. Soitto Helsingistä tuli heti 9.2 ja paikalle oli mentävä heti seuraavana päivänä, jotta leikkaus saataisiin tehtyä. Puhelussa kuului ne minulle pahamaineiset sanat "yö osastolla", jolloin minua oikeastaan ahdistikin jo enemmän se seikka, kun se leikkaus. Enkä mä osannut ahdistua siitä leikkauksesta edes, kun en osannut yhtään ajatella, mistä on kyse. 

Torstaina menin syömättä ja juomatta Helsinkiin Silmäsairaalalle tutkimuksiin, jossa leikkaava lääkäri totesi, että ulkoinen leikkaus riittää ja sovittiin, että leikkaus tehdään paikallispuudutuksessa. Myös se saatiin puhuttua, että mikäli leikkaus menee suunnitellusti, niin pääsisin kotiutumaan illalla, kunhan palaisin perjantaina tarkastukseen. 

Epämukavinta taisikin olla silmän puudutus sekä kanyylin laitto, joka jäi lopulta myös anestesialääkärin tehtäväksi, sillä sitä ei vain meinattu saada paikoilleen. Tämän lisäksi leikkauksen alussa sekä ihan lopussa minulla tuli järkyttävä kipupiikki kulmakarvan seudulle, joka tuntui erittäin epämiellyttävältä. Se kuitenkin taltutettiin särkylääkkeillä. Leikkauksen aikana ei saa puhua ja jos jotain täytyy päästä sanomaan, täytyy viitata, jotta leikkaava lääkäri keskeyttää toimenpiteen. Silmä on auki koko leikkauksen ajan, mutta ei sillä juuri mitää näe, sillä kaikki tapahtuu niin lähellä silmää. Itse nukuin suurimman osan leikkauksesta ja ainoa ällöttävä asia, mitä koin oli tilanne, kun tikkiä kiristettiin silmään ja näin kun lääkäri veti siitä tikistä. Leikkaus kesti noin 3 tuntia.

Leikkauksen jälkeen itselleni tyypillisesti voin todella huonosti. Oksensin tuntikaupalla, kuten myös edeltävän peukalo leikkaukseni jälkeen. Leikkauksesta kolmen tunnin päästä pääsin lähtemään kotiin, matka oli pitkä ja huonovointinen ja oksensin vielä kotonakin. Nukahdin kotona ja herättyäni kello 22 aikaan, voin jo paremmin. Seuraavana aamuna silmä sekä koko vasen puoli naamasta olivat melko turvonneet.

Seuraavana aamuna tilanne ei ollut täysin toivottu, mutta kuitenkin hyvä. Kotihoitona pelkkää vaakatasossa kyljellään tai selällään makaamista. Nousta sai vessaan, suihkuun ja syömään. Tämä tarkoitti, että 1,5vk mentiin niin, että kotona oli minun lisäksi aina myös toinen aikuinen. Päivässä 4 kertaa piti laittaa lääketipat ja sen kyllä muisti kellontarkkaan, sillä se oli ainoa rutiini arjessa. Uusi kontrolli varattiin taas viikon päähän, jossa tarkastettaisiin silmän tilanne.

Perjantaina 19.2 saavuin taas Silmäsairaalalle eikä tilanne edelleenkään ollut lähelläkään toivottua. Silmässä oli paljon nestettä eikä se ollut lähtenyt poistumaan, sen lisäksi verkkokalvon taakse oli ilmestynyt lääkärin sanoin viiruja, jotka eivät olleet normaaleja. Uudesta leikkauksesta puhuttiin, mutta ikävään sävyyn. Verkkokalvon taakse tehtävässä leikkauksessa riskit näön kannalta olisivat isot. Silmä kuvattiin ja uusi aika päätettiin ottaa 1-2 viikon päähän. Kaikkea ylimääräistä sekä fyysistä piti välttää edelleen, joten apukädet kotona oli edelleen tarpeen. 

Silmä kuitisi parantuessaan melko paljon ja oli arka. Jokseenkin surkuhupaisaa oli myös se, että välillä tilanne itketti, mutta itkeminen ei ollut vaihtoehto, sillä se sattui silmään mielettömän paljon.. :D

Kutinan lisäksi silmä arasti myös ulkoilmaa, kylmää sekä tuulta, melko pitkään.

 

Pääsin lopulta lääkäriin 2 viikon jälkeen, jolloin jännitin aikaa jo melko paljon, sillä fyysisesti silmän kunnosta ei voinut päätellä mitään. Neste oli lähtenyt poistumaan silmän sivuista, mutta keskellä eli tarkan näön alueella, sitä oli vielä paljon. Minun tapauksessa tämä ilmenee esimerkiksi niin, että mikäli katson kirjainriviä ABCDE, näen kirjaimista vaan A ja E kirjaimet. Tämän lisäksi kirjaimet heiluvat ja liikkuu sinne sun tänne eivätkä siis ole paikoillaan. Näkö ei tästä järin paljoa tule paranemaan, toki mahdollisimman suurta paranemista toivotaan.  Uusi kontrolli taas 1-2 kuukauden päästä, jossa sovitaan myös oikean silmän laserointi, jonka pitäisi toimia ennaltaehkäisevästi, sillä myös oikeassa silmässä on heikkoja kohtia verkkokalvon osalta.

Lääketippojen käyttö loppui viime viikolla ja menossa mukana on ainoastaan kosteustipat, ne useamman kerran päivässä. Kokeilin nyt myös ensimmäisen kerran piilolinssejä leikkauksen jäljiltä ja sekin sujui hyvin. Ajatus siitä oli tosin pelottava, mutta ei se ollut pelkäämisen arvosta.

Tällä hetkellä siis odottelen, että uusi aika tulee huhti- tai toukokuulle, jossa silmän tilanne tarkastetaan uudestaan ja tehdään myös näöntarkastus. Näköhän voi palautua puolikin vuotta, joskus jopa vuoden. Autoa en ole vielä uskaltautunut ajamaan, mutta huhtikuun alussa olisi häämekon sovitus Helsingissä, jonne täytyy ajaa eli sitä ennen täytyy harjotella tällä uudella näöllä. 

Verkkokalvon irtauma esiintyy vuosittain yhdellä henkilöllä kymmenestä tuhannesta ja sen riskiä lisää silmävammat sekä voimakas miinuslasien tarve. Oireina on tumma varjo näkökentässä sekä nokisade. 

Minulla on -5 sekä silmävammana voitiin pitää heinäkuussa silmässäni olleita haavoja.. Olkaa siis tarkkana silmienne kanssa!