Sununtaina meillä oli tiedossa mainitsemaniViron laulujuhlat, joiden takia alunperinkin Tallinnaan oltiin saavuttu. Tiesin jo valmiiksi, että itku tulee varmasti monessa kohtaa ja näinhän siinä kävikin. Jo paraatin/kulkueen aikana sai itkua pidätellä ja silmätkin siinä taisi kostua, mutta siitä huolimatta fiilis oli mahtava jo silloin.
Sanotaanko näin että koko päivän fiilis pysyi super hyvänä
ja kyllä siinä vähän koti-ikäväkin kerkesi tulemaan. Toisaalta Viroon ikävöi
aina. Sanoilla päivän fiiliksiä on oikeastaan melko mahdotonta kuvailla, joten
annan kuvien puhua puolestani.
Kuvien kautta ei tietenkään pysty näyttämään sitä tunnelmaa ja fiilistä mikä siellä on ollut, mutta omasta mielestäni jo kuvatkin ovat sen verran huikeita että tulee ihana fiilis. Juhlista tuli elävästi mieleen omat juhlat 10 vuoden takaa. Olen silloin seisonut oman kuoroni kanssa myös lavalla ja laulanut menemään, nykyään on tyydyttävä laulamaan yleisössä. Pakko sanoa että olen pirun kateellinen kaikille jotka saa ihan lavalla laulaa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti