YLI PUOLIVÄLIN RASKAUDESSA

Raskauteen liittyvät postaukset ovat olleet suosittuja ja vaikka tarkoituksenani ei ole tehdä tästä täysin vauva sekä perheaiheista blogia, jaan tänne mielelläni ainakin jonkun verran näitä juttuja. Varmasti syntymän jälkeen blogi ja sen aiheet muuttuvat ainakin jonkun verran, sillä se toki muuttaa elämää suuresti. Nyt kuitenkin sukelletaan raskauden ihmeelliseen maailmaan..

Raskaudesta on nyt puolen taputeltu ja edessä on kokonaisia kuukausia enää 4. Tällä viikolla on myös neuvola, josta saa jo raskaustodistuksen mm. kelan etuuksien hakemista varten. Tarkoittaa siis sitä, että raskautta on takana 154 päivää eli ajankohta on tällöin 22+0. Rakenneultraa en itse jännittänyt laisinkaan, en ole mikään jännittäjä tyyppi näin yleensäkään kyllä. Sukupuolikin meillä oli tiedossa jo joulukuusta asti, joten sitäkään tietoa ei tarvinnut varsinaisesti odottaa vaan lähinnä varmistusta, että onhan siellä edelleen samaa sukupuolta oleva mini. 
Rakenneultrassa tosiaan kaikki oli oikein mainiosti, sukupuoli pysyi samana ja mini hakkasi ultrauslaitetta. Meidän rakenneultra oli 20+1 ajankohtana ja painoa löytyi tässä vaiheessa 370g.

Nämä kuvat on otettu 24.11, 12+3 viikoilla, jolloin ensimmäinen julkisen puolen ultrakin oli vasta edessä. Kyseiset ultrakuvat on otettu rv8, jolloin käytiin yksityisellä kurkkaamassa. Muistan yhä edelleen tämän yksityisen ensi käynnin, sillä silloin ei ollut vielä oikeastaan mistään mitään hajua. Juuri kukaan ei asiasta tiennyt edes ja itsekin ei oltu vielä oikein sisäistetty asiaa.
Marraskuun loppu ja rv12 oli muutenkin raastava, olin voinut pitkään pahoin ja aika oli mennyt eteenpäin todella hitaasti ja odotin vain jännityksellä nt-ultraa, että onko kaikki okei.

Potkuja olen tuntenut itse jostain rv17 asti, mutta nyt viimeisen viikon aikana(tänään 21+5) potkut ovat voimistuneet sekä tihentyneet todella paljon. Rv17-19 liikkeitä tunsi aina toisinaan, mutta ei läheskään päivittäin. Nyt liikkeet tuntuvat jo päivittäin ja todella selkeinä, joskus nukkumaan mentäessä on vaikeaa nukahtaakin, kun toinen vaan myllää menemään. M on myös tuntenut jo useamman kerran liikkeet kädelle ja itsekin olen saanut ne jo kerran taltioitua videolle.
Se tunne, kun joku pieni ihminen "hakkaa" sinua sisältä päin on erikoinen sekä ihmeellinen eikä sitä oikeastaan osaa kuvailla edes. Odotan innolla miten voimakkaaksi potkut käy, kun ne on jo tässä vaiheessa näin voimakkaita. Toisinaan tuntuu, että se yrittää jo nyt vatsan kautta ulos.

Alkuraskauden oireet ovat jääneet aika lailla taakseni, mutta uusia vaivoja on toki tullut niiden tilalle.

• Vessahätä: Se jatkuva vessassa ravaaminen katosi jossain kohtaa, mutta nyt se on tehnyt paluun. Tosin neuvolalääkärin kanssa asiasta keskustellessa tultiin siihen lopputulokseen, että jonain iltana, kun sitä jatkuvaa ravaamista on ilmeisesti mini vaan nojaa sopivasti rakkooni.
• Selkäkivut: Selkäkipuja osasin odottaa, varsinkin, kun multa se skolioosi jo löytyykin. En kuitenkaan osannut odottaa, että selkäkipuni tulisivat sijaitsemaan enimmäkseen keskiselässä eikä niinkään sijoitu alaselkään. Tämä toki voi muuttua, kun vatsa kasvaa. Selkäkipujani onneksi hoidetaan fysioterapeutilla. 
• Allergiat: Olen koko lapsuuteni ollut todella paha astma-allergikko, mutta en ole kärsinyt allergiaoireista, kesää lukuun ottamatta, noin 13 vuoteen. Nyt raskaus on kuitenkin taas herättänyt allergiani eloon ja melko voimakkaasti. Toivotaan, että vaiva jää synnytyssairaalaan tai viimeistään imetyksen loppuessa lähtee sinne mistä tulikin.
• Jatkuva nälkä&jano: Varsinaisia himoja mulle ei vielä ole tullut, mutta jatkuva nälkä ja jano kylläkin. Minun onnekseni himoitsen kuitenkin aina kotona tehtyä terveellistä ruokaa ja mielettömästi ihan vain vettä. Viimeiseen varmaan vaikuttaa myös se, että limuista tällä hetkellä tulee aikamoinen allergiakin..
• Ihottuma: Iho on kuiva ja kutisee. Olen käynyt asiasta lääkärissäkin ja olen menossa uudestaankin, sillä ei auta voitelu eikä allergialääkkeet eikä edes hydrocortistoni.
• Mustelmat: Saan mustelmia, vaikka en edes kompuroisi. Mun jalat näyttää siltä, että voisi luulla, että olen ollut tappelussa. Tästäkin olen käynyt lääkärissä, mutta verenkuva oli ok, joten nyt vaan seurataan tilannetta.

Se sukupuoli sitten.. Moni varmaan lukee tätä postausta ajatuksella, että se sukupuoli selviää tässä, kun enhän ole sitä missään esille tuonut. Joudutte pettymään..
Sukupuoli pysyy edelleen salaisuutena. 
Jossain kohtaa jo ajattelin, että voisin sen tänne jakaa, sillä olisihan se kirjoittaminenkin helpompaa, kun ei tarvitsisi muotoilla lauseita ilman tyttö ja poika sanaa. Ajatukseni kuitenkin kaikkosi yhtä nopeasti, kun se tulikin, sillä olen saanut kyselyitä siitä sukupuolesta jo yli kuukauden. Ymmärrän läheisteni kiinnostuksen, mutta en ymmärrä, kun tuiki tuntemattomat multa sitä tulevat tivaamaan. Multa on useamman kerran esim. instagramissa tullut vastaan tilanne, että joku alkaa seuraamaan minua ja kaksi minuuttia myöhemmin inboxiin kilahtaa viesti "kumpi teille on tulossa?". Itse en edes kehtaisi ikimaailmassa kysyä tuollaista asiaa tuntemattomalta ihmiseltä.. eihän se minulle edes kuulu ja jos sitä ei ole julkisesti kerrottu niin miksi minun sitä pitäisi udella? Ehkä mä sen vielä tännekin jaan, kun suurin ärsytykseni vähän liian uteliaista ihmisistä on mennyt ohi.

Tällä hetkellä koen, että voin jopa nauttia tästä raskaudesta. Vaivoja on ja ne himmaa jokaisen päivän menoa ja meininkiä, mutta kykenen elämään niiden kanssa. Tuntuu kivalta, kun tuntee sen oman pienen ihmisen potkut ja saa valmistautua hänen syntymään, johon ei loppujen lopuksi edes ole enää kovin pitkä aika. Aika tuntuu tällä hetkellä menevän eteenpäin hurjaa vauhtia, joten koitan nauttia näistä positiivisista jutuista, joita minulla on asiasta. Nautin, kun ollaan hankittu kotiin lastentarvikkeita ja tällä hetkellä odotan kovasti muuttoa, jotta pääsen valmistelemaan minin huonetta. Ennen kaikkea toki odotan jo loppu kevättä tai kesänalkua ja syntymää.

"Elämän pienistä asioista kaikista suurin on se,
joka pienuudellaan mullistaa koko elämämme loppuiäksi." ♥