Olen niin pitkään, kuin muistan ollut kova shoppailemaan, sitä en kiellä. Tokikaan se ei aina ole kovin fiksua, mutta pistän kuitenkin aina kaikki vaatteet kiertoon enkä ikinä roskiin, joten en ole ihan kovin paha ihminen ainakaan :D Vaikka olen aina shoppaillut rankalla kädellä, olen myös aina ollut kova säästämään. En ikinä osta juttuja, ellen oikeasti ole varma tarvitsenko ja haluanko niitä. Toki joskus tulee täälläkin tehtyä hutiostoksia - myönnetään. Hutiostoksista, shoppailu hulluudesta ja kaikesta muusta huolimatta olen aina ollut tosi tarkka rahan kanssa. Toki olen kaiken muunkin suhteen melko tarkka, kun tämmösen perfektsionistin geenin olen riesakseni saanut.
Parisuhteissa raha-asioista yhteisymmärrykseen pääseminen onkin siis ollut minulle usein hankalaa. Ei sillä, että haluaisin tai minulla olisi kiinnostusta muiden raha-asioihin puuttua, mutta siinä vaiheessa kun yhdessä asuu ja vuokra, vesi ja sähkö sekä ruokamenot on yhteisiä, olen usein huolissani. Haluan kaiken olevan stabiilisti ja minulle on tärkeää, ettei tule tilannetta jossa rahat eivät riitä vuokranmaksuun. Se on varmaan kaikille selvää ja kukaan semmoisesta tilanteesta tuskin tykkää. Raha ja sen käyttö on menneisyydessä usein aiheuttanut ongelmia sekä riitoja. Mielestäni jos yhdessä asutaan niin minun ei kuulu yksinäni vastaa siitä, että kotona on kaikki tarvittava ja koti näyttää siistiltä. Ymmärrän sen, että jos minun päässäni vilisee omia sisustusideoita ja niitä päätän toteuttaa, niin aina sen toisen ei tarvitse osallistua kuluihin - minähän sen uuden tyynyn, taulun tms olen halunnut. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kummankin on annettava oma panoksensa.
Minä en koskaan ostele vaatteita, sisustusesineitä enkä oikeastaan muutakan, jos en ole varma, että loppukuuksi on tarpeeksi rahaa. Jos toinen ihminen ei mieti tällaista ollenkaan vaan ostelee minkä kerkeää ties mitä, se laittaa minut huolestumaan.
Nykyiseen yhteiseen talouteen lähdin hieman eri lähtökohdista, kuin akaisemmin. En ollut töissä vaan sairaslomalla tappelemassa vakuutusyhtiön kanssa sairaslomarahoista. Asunto ei ollut vuokra, vaan omistus, joten maksu-asiat eivät olleetkaan enää niin selviä, kun tähän asti. Minua huoletti, että miten käy kun vakuutusrahat tulevat taas 1,5 kuukautta sairasloman loppumisen jälkeen jne. Onneksi olen kuitenkin löytänyt vierelleni henkilön, jonka kanssa näkemykset raha-asioista kohtaavat. Yhdellä keskustelulla oli selvää miten asiat tultaisiin hoitamaan olisi tilanne mikä tahansa.
Meillä mennään sillä periaatteella, että rahasta ei tarvitse stressata vaan hoidetaan asiat yhdessä. Meiltä löytyy yhteinen tili, johon kummallakin on kortit, josta tehdän pääasialliset talouden ostokset. Yhteisiä säästöjä sekä siihen liittyviä suunnitelmiakin löytyy. Sen tarkemmin yksityiskohtiin menemättä niin meidän raha-asiat on hoituneet aina helposti kaiken kannalta.
Yhteiset vs. erilliset rahat. Kummatkin tavat on ihan ok ja jokainen pariskunta valitsee itse, mikä heidän suhteelleen on paras tapa hoitaa raha-asiat. En tuomitse ketään tai kenenkään valintoja, koska kenenkään muun parisuhde ei vaikuta mun elämään mitenkään. Mun on kuitenkin tosi hankala ymmärtää, jos ollaan tosi ehdottomia asian suhteen. Lähinnä siksi, että mun korvaan monet ehdottomat ratkaisut kuulostavat todella hankalalta. Mulle annettiin facebook ryhmässä esimerkki, että "mieti jos olisit vegaani ja puolisosi suurinta herkkua olisi sisäfilee, kokisitko olevasi velvollinen maksamaan siitä lihasta 50% vain siksi, että asutte samassa taloudessa?".
Mielenkiintoinen kysymys, sillä itse en juurikaan punaista lihaa syö, tosin ihan vain siksi, että en pidä siitä. Mikäli herran lempiherkkua olisi sisäfilee ja kävisin kaupassa niin minulla ei tulisi siitä huolimatta, että en sitä itse syö, niin pyytää Mirolta rahoja siitä - tuntuisi kummalliselta. Meillä tilanne on se, että M on allerginen maidolle eli erikoistuotteilla mennään, kaurakermat ja maidot jne. Ne on normi maitotuotteista about 50% kalliimpia, mutta en mä siltikään pyydä erotusta takaisin. Päinvastoin olen alkanut itsekin käyttämään maitotuotteita sen myötä HUOMATTAVASTI vähemmän. Ymmärrän jos halutaan maksaa 50/50 periaatteella, varsinkin jos tuloerot ovat merkittävät, siinä ei ole mitään ihmeellistä. Lukiessani siitä, että ihmiset miinustelevat sitten kuittien perusteella, oli mulle melko iso järkytys. Itse kokisin todella hankalana katella kuitteja, miettiä mikä on kenenkin ruokaa, siirrellä rahaa ja miettiä, että pitääpi siirtää puolisolle 3,45€ takaisin, koska se makso jonkun vain mulle tulevan jutun.
Ilmeisesti tämä on kuitenkin joillekin ihmisille ihan arkipäivää ja perus juttu - eli pakko sen on toimi, vaikka itselleni onkin todella vierasta.
Raha on kuitenkin aihe, josta ihmiset tappelee valitettavan paljon, vaikka se onkin vaan rahaa.
Rahan vaikutus maailmaan ja ihmisiin on muutenkin ihan liian iso,
toivottavasti jonain päivänä raha ei enää hallitse kaikkea.
Kuvat Karoliina Koovit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti