MITÄ MINULLE OIKEASTI KUULUU?

Pitkän aikaa blogini on ollut vain todella todella pieni pintaraapaisu elämästäni. Yksityisasioista ei ole puhuttu juuri laisinkaan ja postauksetkaan eivät ole suoranaisesti juuri elämää koskettanut. Ajattelin, että nyt olisi pitkästä aikaa hyvä hetki avata asioita hieman tännekin puolelle. Ihmiset, jotka seuraavat minua instagramin tai snapchatin puolella ovat varmasti enemmänkin perillä asioista, sillä sinne tulee jaettua asioita enemmän sekä hieman avoimemmin.
Viimeiset puoli vuotta on sujahtanut ohi silmänräpäyksessä ja täytyy sanoa, että olen aika lailla paikallaan junnannut, töitä tehden tosin. Pohdin tätä kevättä melko kuumeisesti, sillä tiedossa oli, että yhteishaku tulee ja jotain kai pitäisi päättää. Tammikuussa tehtyäni matkan Espanjaan tulin kuitenkin siihen tulokseen, että ainakaan nyt keväällä en aio kouluun hakea. Ajattelin, että haluaisin vielä tehdä töitä ja matkustella. Varsinkin ehkä yksin matkustelu kiehtoo, mutta tästä koitan saada erillisen postauksen myös lähiaikoina, joten ei siitä nyt sen enempää.
Palattuani Espanjasta elämäni sai aika erikoisen käänteen enkä aina ole vieläkään ihan varma, miten siihen suhtautuisin. On jännä, miten asioita tapahtuu, silloin kun niitä kaikista vähiten odottaa. Joten te, jotka toivotte kovasti jotain, lakatkaa odottamasta ja antakaa elämän kulkea omalla painolla, kaikki tulee kun on tullakseen! 

Helmikuun puolivälissä sain kirurgilta uutisia, että leikkausjonoon mennään. Silloin otettiin aikamoista takapakkia kaiken kanssa ja tunsin, kuinka vanha ahdistus ja paskat fiilikset valtasivat kehon. Oli vaikeata keskittyä oikein mihinkään tai kiinnostua mistään. Mikään ei oikein napannut, vaikka ajankohdasta sain kuulla vain, että ”ennen heinäkuuta”, joka omalla tavallaan lisäsi stressiä entisestään. En tiennyt milloin pitäisi odottaa leikkauskutsua tai menisikö koko kesä ihan plörinäksi, taas. Olin oikeastaan vain super stressaantunut ja ahdistunut jonkun aikaa. Tämän kukkulaksi olin sitten pitkään flunssassa ja vointi oli muutenkin aika heikko. Vihdoin kun alkoi olemaan tilanne, että pääsen takaisin kiinni arkeen, tuli maanantai aamuna kello kahdeksalta soittoa ”ensi viikolla olisi peruutusaika leikkaukseen, pääsetkö paikalle?”.  
Olin järkyttynyt ja makasin ainakin tunnin tuijottaen kattoa, vaikka olin jo vastannut pääseväni paikalle. En uskaltanut edes laittaa kenellekään viestiä, että ensi viikolla mennään. Nyt se ensi viikko on kuitenkin jäänyt jo edeltäväksi viikoksi ja täällä toivutaan paraikaa. Tulen mahdollisesti myös tälläkin kertaa tekemään erillisen postauksen aiheesta, sillä aikoinaan se monia kiinnostaa ja edelleen ihmiset kyselevät mitä on käynyt, miten sekä miksi.

Nyt kaiken tämän toipumis hässäkän keskellä on tulossa paljon mukavia juttuja. Yhteishaku jäi minulta tänä keväänä väliin, niin kuin olin ajatellutkin käyvän, mutta jotain muuta siistiä koulutukseen liittyvää on kuitenkin tiedossa. Ehkä syksyllä tulisi taas minun aika hakea myös koulun puolelle, ken tietää. Kevät sekä Prahan reissu lähestyvät jo uhkaavasti. Sen jälkeen odotellaan jo kesää ja kaikkea mitä se tuo tullessaan.
Hermot on toisinaan kireellä, kun maitopurkin avaaminen tai leivän voitelu ei onnistu, mutta pikkuhiljaa kohti kesää, joten kyllä se siitä.
Kesäksi mulla ei tällä kertaa mitään super suunnitelmia ole, mutta toisaalta ei ollut viime vuonnakaan tähän aikaan, mutta kesästä tuli mahtava. Viron reissuja on tiedossa toki sekä muutama muu reissu jo suuren mietintämyssyn ja pienen suunnittelun alla – saa nähdä miten niiden käy.

Täytyy myöntää, että jännitin alkuun, kun tämän idean tästä postauksesta sain. Mietin, että onko fiksua jakaa näin negatiivisia fiiliksiä tänne. Sitten tulin ajatelleeksi, että jaanhan mä mun positiivisetkin ajatukset tänne ja kukaan ei varmastikaan kuvittele, että niitä negatiivisia ei koskaan ole. Monen on myös varmasti vaikeata kuvitella, miten yksi leikkaus voi olla näin iso pala, mutta koitan sitä availla siinä erillisessä postauksessa sitten enempi. 
Nyt kuitenkin jatketaan toiveikkaana, odottavaisena sekä inspiroituneena kohti kevättä ja kesää, sillä niin moni ihan juttu tekee tuloaan.♥

Nämä upeat kuvat on nappaissut Daniel Hagelberg Helka hotellissa.