MITEN PIENESTÄ KASVOI VÄHEMMÄN PIENI

Mä en ole kertaakaan tuonut täällä blogin puolella sen suuremmin esille treenaamiseen liittyviä asioita. Nyt kun olen sairaslomalla enkä voi treenata ajattelin, että ehkä nyt voisi hieman avata asiaa tänne.
Tarina lähtee liikkeelle 2017 touko/kesäkuusta, mutta sitä, että miten tämä kuntosali päätös tehtiin en muista laisinkaan. Olin toki ajatellut asiaa jo vuotta aikaisemmin, mutta ei sille sitten tullut mitään tehtyä. Vuotta myöhemmin jokin on saanut minut sinne salille ja onneksi sai. Muistan kun marssin Tikkurilan Fressille ja tiesin, että kunto on tippunut siitä mitä se on ollut huimasti. Lähdin kuitenkin avoimin mielin PT:n matkaan ja sinä päivänä salilta pois erittäin hyvillä fiiliksillä. Urheilutaustaahan minulta kuitenkin löytyy vuosia ja urheilu on ollut aina mulle tärkeä. 

Takapakkiahan otettiin sitten heti elokuussa työtapaturmani myötä ja silloin se ote lipsui hetkeksi kokoinaan. Taisin palata salille kunnolla vasta joskus loppu/alkuvuodesta? Muistan, että valmentajan kanssa treenattiin, mutta itsekseni treenit jäivät vähälle ja oli aika mitäänsanomattomia. Sitten aika lailla alkukesästä, kun muutin ja sali olikin yhtäkkiä kävely etäisyyden päässä. Oikeastaan silloin huomasin vasta, miten paljon nautin salilla käymisestä, ruuasta ja sain sen kunnolla rutiiniksi. Huomasin, että treenit alkoivat kulkemaan yhä paremmin ja voimaa alkoi kerääntymään. Yhtäkkiä olinkin jäänyt täysin koukkuun ja koukussa ollaan edelleen!

Tuo vasemmanpuoleinen kuva on ajalta, jolloin olevinani kävin Itäkeskuksessa Satsin salilla. Tietää jo pelkästään nimestä, että siitä on IKUISUUS, kun nekin ovat nykyään Elixia nimellä. Kesällä laittaessani nuo kuvat vierekkäin järkytyin vähän jopa itse. Tiesin kyllä aina, että olen pieni ja olen edelleen, mutta nyt sen vasta huomaa MITEN pieni sitä oikeasti oli. Mulla oli aina ongelmia sen suhteen, että en saanut painoa nousemaan, vaikka mun ruokatottumukset ei ollut mitkään huiput. Kun aloitin salilla käymisen ja aloin syömään paremmin huomasin muutoksen asiassa todella nopeasti. Nykyään kun ruoka on saanut vielä täysin uuden merkityksen ja tulee oikeasti syötyä säännöllisesti ja kunnolla niin tilanne on vielä erilaisempi. Voin fyysisesti sekä henkisesti ihan eri tavalla. 

 

Sain aikoinaan paljon kommentteja siitä, miten laiha olen ja nykyään kuulen ties mitä siitä, miten pieni olin. Itse olen aina ollut sujut mun kropan kanssa ja pienimmilläänkin olen kuitenkin ollut normaalipainoinen ja täysin tyytyväinen itse. Toki nyt kun katson taaksepäin, näen todella pienen tytön, mutta en mä sitäkään kroppaa katso mitenkään inhoten tai koe, että olisin ollut ruma silloinkaan. Ikinä en enää haluaisi olla samoissa mitoissa, sillä ihannekroppa ja tavoitteet on muuttuneet. Sitä katsoo nykyään terveellisyyttä, lihaksia sekä urheilua täysin eri kuvakulmasta, kun aikaisemmin.
Tämä kuitenkin on semmoinen aihe, mikä useasti saa minut ottamaan kantaa juuri siksi, että se miten ihmiset kommentoivat toisten ihmisten kehoa on joskus järkyttävää. Olisi ihminen minkä kokoinen tahansa en koe, että meistä kellään on oikeus sanoa pahasti. Itse en aikoinaan enkä nytkään ota itseeni kommentteja entisestä laihuudesta, mutta onhan se nyt pirun ärsyttävää ja raskasta, kun joku kokee asiakseen kommentoida asiaa. Olin pieni, olen edelleen – so what? Minä olen tyytyväinen ♥

 

Paljon on edelleen tehtävänä ja saavutettavana. En malta odottaa sitä hetkeä, kun pääsen taas treenin pariin ja valmentajan rääkkiin. Mikään fiilis ei oo niin huippu, kun se, että tietää, että on antanut kaikkensa ja enempää ei vaan kykene tällä kertaa. Onneksi seuraavalla kerralla voi aina pistää paremmaksi ja tehdä enemmän. Odotan innolla päiviä, kun tuntuu, että sängystä ei meinaa päästä ylös, sillä edeltävän päivän treeni on tehnyt tehtävänsä. Olen todella todella iloinen, että olen löytänyt valmentajan, joka on seisonut kaikki takapakit mun vieressäni, kun kallio eikä ole antanut mun luovuttaa. Hän on puskenut minut sellaisiin lukemiin, joihin en olisi ikinä uskonut pääseväni. Puhumattakaan siitä, että en olisi varmaan koskaan lopettanut olkapäätreenin inhoamista ja saanut treenistä ja ruuasta tällaista rutiinia. Super kiitollinen hänelle ja odotan innolla, mihin kaikkeen vielä tulevaisuudessa pääsen ja miten kehityn. 

Katsotaan josko vuoden lopussa tulen päivittelemään, mihin ollaan silloin päästy.
Siihen asti toivotan kaikille salikavereille mahtavia treenejä, edistymistä 

sekä muistakaa levätä välillä ♥