VAUVAJUHLAT - POIKA VAI TYTTÖ?

Mietin pitkään, että toteutanko tämän postauksen tai haluanko jakaa tämän someen. Sain instagramin puolella myös viestejä, kun vauvajuhlat oli juhlittu, että aionko julkaista sukupuolta someen. Lopulta nyt, kun muutto on ajankohtainen ja pian tulee eteen vauvanhuoneen sisustus ja siihen liittyvät postaukset, tämä on ehkä vihdoin ihan ajankohtaista :D Tokihan tässä ei enää olekaan laskettuun kun alle kaksi kuukautte.

Monella tuntuu olevan vahva tunne sukupuolesta jo heti alkuraskaudesta, mulla ei näin kuitenkaan ollut. Kaikki läheiset tosin olivat varmoja, että meille tulee ihan satavarmasti tyttö. Moni päätteli sukupuolen myös sen perusteella, että mulla oli todella hurjaa pahoinvointia, tukka alkoi tippumaan ja naama kukkimaan.
Tässä muutamia uskomuksia sukupuoleen liittyen:

• Poikavauva kaunistaa, tyttövauva rumentaa. TYTTÖ
• Tyttövauvasta hurja pahoinvointi. TYTTÖ
• Tytöllä on korkeampi syke kuin pojalla. Alle 140 poika ja yli 140 tyttö. TYTTÖ
• Jos himoitsee makeaa, odottaa tyttöä ja jos suolaista niin poikaa. POIKA
• Nopeampi karvankasvu kertoo pojasta. POIKA
• Huonotuolisuus viittaa poikaan ja hyvätuulisuus tyttöön. TYTTÖ
• Legendan mukaan Maya-intiaanit määrittelivät vauvan sukupuolen äidin iästä synnytyshetkellä ja synnytysvuodesta. Jos molemmat luvut ovat joko parillisia tai parittomia, tulossa on pikku-prinsessa. Jos toinen luvuista on parillinen ja toinen pariton, luvassa on pikku-prinssi. TYTTÖ
• Linea Negran tulkinta - yli navan menemä kertoo pojasta ja alhaalla häpyluulle asti menevä tytöstä. TYTTÖ

Näitä on toki paljon muitakin, liittyen esim. vatsan muotoon jne.

Näiden perusteella 6/8 viittaa tyttöön ja 2/8 poikaan.

Mulle tuli ensimmäistä kertaa itselle fiilis vasta siinä joulun aikaan, kun 28.12 oli tiedossa ultra, jossa sukupuoli melko todennäköisesti selviäisi. Kyllähän se selvisikin, sillä Mini näytti haaroväliänsä ensimmäiset 2 minuuttia, kunnes kääntyi lopulta nukkumaan. Sukupuoli on onneksi pysynyt siitä lähtien samana.

"Kun kaikki odottaa näin kovasti tyttöä, niin sen on oltava poika!"

POIKA HÄN SITTEN OLIKIN ♥

Moni yllättyi lopulta sukupuolesta, kun olivat sitä tyttöä odottaneet, joten koin lopulta oikein kivaksi, että mulla ei itselläni mitään odotusta edes ollut. Olin vain onnellinen siitä meidän pienestä terveestä tyypistä silloin. 

Toki pojan saaminen on herättänyt ajatuksia sekä kysymyksiä, sillä suurin osa mun kokemuksista lapsista perustuu tyttöihin, mutta onneksi meillä on M näyttämässä miehen mallia.  

Vauvajuhla idea tuli päähäni, kun totesin, että en halua babyshowereita, sillä en koe niitä jotenkin omaksi jutuksi. Raskausaikana kaikki lässynlää raskaus ja lapsi asiat ovat saaneet minut enemmänkin voimaan pahoin, kun tuntemaan jotain positiivista, joten babyshower hössötys ei tuntunut omalta. Vauvajuhliin päätettiinkin, että kutsutaan tässä tapauksessa naiset, miehet sekä lapset ja vietetään vielä yhdessä aikaa ennen, kun pirpana pääsee mukaan kemuihin.
Mä myös rakastan juhlien järjestämistä, joten tämä oli hyvä syy koristella, leipoa ja järjestää. Onneksi saatiin jo etukäteislainaksi meidän tuleva oma asunto, jonne muutetaan kuun lopussa, sillä meidän nykyiseen asuntoon ei olisi kaikki mahtunut millään - vaikka juhlat järjestettiin kahdessa osassa.
Ennen muuttoa tullaan tekemään yhtä sun toista remonttia, joten täytyy laittaa päivitystä sitten, että millaista muutosta näihin kuviin verrattuna tuli.

Juhlia edeltävä päivä meni mun osalta leipoessa, onneksi oli anoppi auttamassa, sillä yksin en olisi selvinnyt ikinä. Urakka kesti kokonaisuudessaan anopin kanssa klo 13-20 ja M:n kanssa kotona klo 21-00:40. Silmäni kuitenkin avautuivat anoppini rinnalla monesta leivontaan liittyvästä jutusta ja voi olla, että voisin hurahtaa myös tähän uuteen harrastukseen. Pojille alkuviikosta koeversioita tarjoillessa kuulinkin kommentin, että "ihan kuin mummolaan tulisi", kun löysin kahvin kanssa syötäväksi yhtä sun toista :D Mummo ei ihan vielä, mutta ehkä tämä neulonta, virkkaus sekä leipominen alkavat viitata siihen, että minusta tosiaan tulee äiti jo alle kahden kuukauden kuluttua.

Leipomisen lisäksi olin toki keksinyt itselleni myös muuta puuhaa rekvisiitan ja muun puitteissa. Täytyy sanoa, että se oli kuitenkin oikein mainio keksintö, sillä saatiin ihania sekä mahtavia vinkkejä ja täytetyt kortit arvioineen jäävät todella ihaniksi muistoiksi. Nyt sitten jännitetään, että kuka vieraista veikkasi lähimmäs oikeata päivämäärää ja kelle päästään antamaan palkinto.
Juhlien parhaat kommentit sekä vinkit tuli kyllä ehdottomasti juuri meidän lapsivierailta ja esimerkkiä tulevasta oli meille näyttämässä eräs hieman yli kuukauden ikäinen neiti, joka oli kyllä yks juhlien tähti itsekin.
Leipominen ja muiden virikkeiden askartelu edeltävinä päivinä oli kuitenkin tehnyt tehtävänsä, sillä iltaa kohden huomasin, kuinka väsymys iski kovaa kimppuun. Sinä iltana suljettiin silmät unimatin avulla jo kymmenen aikaan.

Olen äärettömän onnellinen, että juhlat päätettiin pitää ja niistä tulikin aivan super ihanat.

Varsinkin vallitsevassa tilanteessa olen onnekas, kun kerettiin omat juhlamme pitää, kun moni on baby showerit jättämään väliin korona tilanteen takia.

Vieraat olivat ihania, herkut maistuivat itselle sekä vieraille, saatiin paljon todella hyödyllisiä sekä huippu lahjoja. Tärkeintä mulle juhlissa kuitenkin oli se, että huomasin taas, miten ihania ihmisiä ympärilläni on ja kuinka he myös kaikki keskenään sopivat yhteen. Mulle perhe on aina ollut kaikki kaikessa ja nyt, kun omasta sekä M perheestä on yhdistynyt yksi iso lämmin perhe, en voi kun olla kiitollinen tästä kaikesta mitä olen saanut ♥

KORONAN VAIKUTUS SYNNYTYKSEEN

En ollut alunperin ajatellut ottaa tähän kantaa laisinkaan omissa some kanavissa vaan jättää tämän muiden käsiteltäväksi. Varsinkin yleisenä aiheena tämä koronavirus ei tuntunut sellaiselta, johon minun pitäisi ottaa julkisesti tai johon minulla olisi niin erikoista sanottavaa, että se kannattaisi erikseen nostaa esille. Nyt, kun kuitenkin paljon keskustelua on aiheuttanut HUS:n uusi linjaus synnytyksiin liittyen, josta on tulossa alkuviikosta valtakunnallinen, ajattelin työntää näin raskaana olevana myös oman lusikkani soppaan.

Kyseessä on siis HUS:n rajaus tukihenkilöiden suhteen, joka on tiivistettynä seuraava:

• Tukihenkilö voi olla mukana normaalissa alatiesynnytyksessä, kun synnyttäjä on jo synnytyssalissa
• Tukihenkilö EI saa olla mukana käynnistysvaiheessa, keisarinleikkauksessa tai osastolla

Lisäyksenä HUS:lla on, että sektio tapauksissa tukihenkilöllä on mahdollisuus tavata äiti sekä vastasyntynyt sektion jälkeen. Kyseinen linjaus otetaan HUS:n lisäksi valtakunnalliseksi todennäköisesti 6.4 eli siitä eteenpäin se tulee olemaan voimassa kaikkialla.

Kyseinen linjaus on nostattanut suuria tunteita ammattilaisten sekä toki meidän raskaana olevien keskuudessa. Paljon törmää sanoihin epäreilu, kohtuuton, kamala jne. Kaikki eivät myöskään halua ymmärtää kyseistä linjausta vain kokevat sen ainoastaan rikkomuksena heitä vastaan, sillä joutuvat yksin sektioon/olemaan sairaalassa tms, osa myös kokee, että uudelleensynnyttäjille tämä on oltava helpompi tilanne, kun ensisynnyttäjille jne.

HAITAT VS. HYÖDYT

Esille on noussut kysymys siitä, onko tässä punnittu haitat vs hyödyt kunnolla? Auttaako se, että tukihenkilö ei pääse vuodeosastolle, kun altistuminen on tapahtunut jo synnytyssalissa? Onko tilanteesta koituva hyöty isompi, kun haittavaikutukset?
Seuraavia huolia tilanteesta on tuotu esille:

• kohonnut riski traumaattiseen synnytykseen
• synnytyksen jälkeisen masennuksen riskin kasvaminen
• kiintymyssuhdepulmat 
• hoitohenkilökunnan lisääntynyt työtaakka, kun synnyttäjällä ei ole tukihenkilön apua
• synnyttäjän henkisen jaksamisen vaikutukset maidonnousuun
• turvattomuuden tunne yksin ollessa
• lisääntynyt riski synnyttäjälle altistua viruksen saamiseen, kun apua joutuu pyytämään jatkuvasti eri hoitajilta, jotka ovat useiden synnyttäjien kanssa tekemisissä

Mikäli haluaa perehtyä asiaan enemmän niin facebookkiin on luotu ryhmä Synnytykset ja poikkeustila COVID-19 pandemian aikaan, jossa on paljo tehty yhteydenottoja eri tahon ammattilaisiin ja laajasti tietoa monesta näkökulmasta.

Itse halusin lähteä ottamaan kantaa tähän, sillä itse olen yksi heistä, joka ei voi hyvin sairaalassa. Ahdistun sairaaloista jo pelkästään käyntien yhteydessä ja osastolla oleminen on minulle suoranaista helvettiä, syytä tälle en ole valitettavasti keksinyt. Osastolla ollessani oma tilanteni on kuitenkin se, että en pysty ahdistukseltani nukkumaan enkä syömään, joista viimeinen aiheuttaa aina ongelmia henkilökunnan kanssa. Sen lisäksi, että ahdistus vie ruokahaluni, olen myös aika rajoittunut ruokailun suhteen lapsuudessa olleiden allergioiden takia, jolloin usein vastassa on myös ruoka, jota en vaan kykyene syömään. Monet kerrat olen tästä joutunut tappelemaan, joka varmasti on osaltaan lisännyt ahdistustani sairaaloiden suhteen. Viimeisen leikkaukseni jälkeen jouduin tappelemaan jopa juomisesta, sillä mulle tuotu mehu oli niin ällöttävän makeeta, että siinä lääkepöhnässä en vain kyennyt sitä juomaan, kun sen makeisuus aiheutti pahoinvointia. Paljon terveysasemilla sekä sairaaloissa ravanneena voin myös sanoa, että edes puolet kontakteistani eivät ole olleet positiivisia, jolla uskon myös olevan oma lehmä ojassa tässä ahdistuksessani.
Minun tapauksessani ahdistuksesta on tosin ollut puhetta jo ensimmäisistä neuvoloista saakka, jonka takia olen saanut paljon apua, tietoa sekä ohjausta polikliinisen synnytyksen suhteen.

Kyseisistä seikoista johtuen en siis ole itsekään järin onnellinen linjauksesta, että osastolla joutuu yksin olemaan. Tilanne on siis minunkin kannalta todella v*ttumainen,  mikäli sinne osastolle joutuu jäämään.

TILANNE ON KAIKKIEN KANNALTA KAIKKEA MUUTA KUIN MEILUISA.

Yllä lukeva on asia, jota moni raskaana oleva ei tunnu ymmärtävän. Tämä tilanne vaikuttaa meihin kaikkiin eikä kukaan raskaana oleva ole tämän asian kanssa yksin. Jokainen joutuu menemään tilanteeseen ilman tukea, toisilla se tuki pääsee synnytyssaliin, mutta jos sitä tukea kaipaakin osastolla, se ei juuri tilanteessa auta. Tilanne on epämiellyttävä myös kätilöille sekä hoitajille, sillä heidän työtaakkansa tuplaantuu, ellei triplaannu ja he joutuva myös ottamaan vastaan kaikilta sen mielipahan siellä sairaalassa. Henkilökuntaa on saman verran, mutta tehtäviä huomattavasti aikaisempaa enemmän. 

Moni raskaana oleva kokee, että oma loppuraskaus on pilalla, turmeltunut tms. kun pandemia aiheuttaa huolta jo muutenkin ja sitten vielä tämä synnytys linjaus päälle. Monelle synnyttäjälle varmasti jää epämiellyttävä kokemus synnytyksestä ja osa saattaa jopa traumatisoitua kokemuksistaan, äärimmäisissä tapauksissa tilanne voi varmasti jättää niin isot jäljet, että lisää lapsia ei enää hankita. 

Päättäjillä on taas varmasti omat paineet, sillä tiedossa on, että olisi päätös mikä tahansa, se ei kaikkia voi millään miellyttää ja siitä sataa rapaa niskaan joka tapauksessa. Heidän on yritettävä punnita tilanne ja saada aikaan ratkaisu, joka olisi kaikista huonoista mahdollisuuksista paras mahdollinen. 

Tässä tilanteessa ei auta syyttely, ei päättäjien tai hoitohenkilökunnan, sillä tilanne on poikkeava kaikin puolin ja vaikuttaa jokaiseen yhtä paljon. 

Pyydän siis kaikkia muistamaan, että olemme tässä epämiellyttävässä tilanteessa kaikki yhdessä ja kaikkiin tämä vaikuttaa tavalla tai toisella. Yrittäkää ymmärtää oman mielipahanne ohella myös hoitohenkilökuntaa ja päättjiä. Tässä tilanteessa emme voi, kun toivoa, että tilannetta puntaroidaan ja ehkä mahdollisesti päädytään erilaiseen ratkaisuun, mikäli se vain on mahdollista myös turvallisuuden puitteissa.

Pysykää kaikki terveenä ♥

ONKO OK VAIHTAA KIHLASORMUSTA?

On, ei ole, en tiedä? 

Varmaankin joskus aikoinaan olisin ainakin ehdottomasti ollut sitä mieltä, että ei ole ok. Nyt ehkä sanoisin, että riippuu tilanteesta ja syystä. Periaatteessa miksi sitä ei olisi ok vaihtaa? Joskus kosiva ei osaa valita ns. oikeanlaista tai oma maku vaan muuttuu.

Itse koen, että kosinnalle oikea aika tosin on vasta silloin, kun toinen osaa oikeanlaisen valita, mutta tämä päteekin vain itseeni, sillä yleensä haaveilen ja lörpötän tämmöisetkin asiat kovaan ääneen. Eli jos en olisi tällaisesta kerennyt kovaan ääneen haaveilemaan ei voi millään olla oikea aika kosinnallekaan.                                                                                          

Onko sille edes oikeaa aikaa?

En ollut koskaan aikaisemmin pohtinut, että onko se sormuksen vaihtaminen ok ja jos on, niin missä tilanteessa, sillä en ollut edes miettinyt, että joku sormustansa vaihtaisi. Koin sen jotenkin tosi itsestäänselvänä, että se sormus, jolla kositaan on ja pysyy. Nyt itsekin asiaan perehtyneenä tuntuu olevan enemmän sääntö, kuin poikkeus, että sormusta vaihdetaan. Lopullista mielipidettä en osaa siltikään muodostaa asiasta, sillä en pidä vääränä, että joku vaihtaa sormustansa, mutta samalla koen, että itselleni se olisi ollut väärin, jos olisin sormusta vaihtanut jostain muusta syystä.

Tilanne, joka itselleni olisi sellainen, että en missään nimessä sormusta vaihtaisi, olisi varmasti sellainen, että sormus olisi joku sukukalleus, miehen äidin/isoäidin tms. Sormus ei tokikaan tämmöisessä tilanteessa välttämättä olisi juuri sellainen, josta itse on unelmoinut, mutta kokisin sen niin suurena kunnian osoituksena ja merkityksellisenä juttuna, että haluaisin kyseisen sormuksen ehdottomasti pitää.

Meidän kihlajaispäivä tosiaan on 22.9.2019, jolloin oman sormukseni sain - RAKASTUIN. Kosinta yllätti minut täysin, mutta se ei laisinkaan, että M oli osannut valita juuri oikeanlaisen sormuksen, mikä oli täysin mieleeni.
Olen aina ollut sitä mieltä, että kihlasormus saa olla vähemmän näyttävä ja vihkisormus sitten se näyttävämpi sormuksista. Nykymaailmassa se taitaa usein mennä toisin päin, sillä yleensä se kihlasormus on se pramea isolla timantilla ja vihkisormus sitten se rivisormus. Itse tosiaan halusin kihlaksi sen rivisormuksen.

Oltiin puhuttu, että jossain kohtaa EHKÄ vaihdettaisiin sormus, sillä kyseessä oli hopeasormus, joka ei materiaaliltakaan ole niin kestävä, kuin kulta. M myös sanoi, että voidaan yhdessä sitten valita se pysyvämpi sekä ns oikea sormus. Pitkään etsin vihkisormusta, joka olisi minun mieleeni ja sopisi myös kihlan kanssa yhteen, vaikka periaatteessa tiesinkin, että millaisen haluaisin. Suurin ongelmani vihkisormuksen suhteen oli se, että halusin tietynlaisen, mutta en missään nimessä mitään äärettömän kallista, sillä en muuten uskaltaisi kulkea se sormessa edes. Lopulta löysin juuri itselleni sopivan yksilön ja se kävi hyvin yhteen myös kihlan kanssa.
Aikaa kului enkä edes pohtinut asiaa enää, kunnes yhtäkkiä sain jostain päähäni, että keltakultainen sormus voisi sittenkin olla kiva. Se tuli yllätyksenä mulle sekä varmasti myös kaikille mun läheisille, sillä olen aina käyttänyt pelkästään hopeata ja valkokultaa, joten oli myös itsestäänselvää, että sormuksiakin katsottiin siinä sävyssä heti alusta asti.

Toisin kävi sittenkin! 

Keltakultaiseen sormukseen mä sitten lopulta päädyin, sillä löysin mitä upeimman yhdistelmän ja koin sen kauniimmaksi keltakultaisena. Tämän takia minun alkuperäinen kihlasormus sai astua sivuun ja tilalle tuli keltakultainen lähestulkoon samanlainen yksilö. Ystävänpäivänä tilattiin mulle uusi sormus, sillä mikäs olisi parempi päivä, kun juuri ystävänpäivä! Täytyy myöntää, että alkuun ehkä hieman jännitin, miten keltakultainen sormus itselleni oikein sopii, sillä ennestään keltakulaisena mulla on ainoastaan rippiristi. Nyt kun olen sormukseen tottunut olen kyllä onnellinen, että keltakultaiseen vaihdoin ja myös vihki sellaisena tulee.

Mitä mieltä te olette? Onko kihlasormusta ok vaihtaa, millaisessa tilanteessa on ja millaisessa ei?