KORONAN VAIKUTUS SYNNYTYKSEEN

En ollut alunperin ajatellut ottaa tähän kantaa laisinkaan omissa some kanavissa vaan jättää tämän muiden käsiteltäväksi. Varsinkin yleisenä aiheena tämä koronavirus ei tuntunut sellaiselta, johon minun pitäisi ottaa julkisesti tai johon minulla olisi niin erikoista sanottavaa, että se kannattaisi erikseen nostaa esille. Nyt, kun kuitenkin paljon keskustelua on aiheuttanut HUS:n uusi linjaus synnytyksiin liittyen, josta on tulossa alkuviikosta valtakunnallinen, ajattelin työntää näin raskaana olevana myös oman lusikkani soppaan.

Kyseessä on siis HUS:n rajaus tukihenkilöiden suhteen, joka on tiivistettynä seuraava:

• Tukihenkilö voi olla mukana normaalissa alatiesynnytyksessä, kun synnyttäjä on jo synnytyssalissa
• Tukihenkilö EI saa olla mukana käynnistysvaiheessa, keisarinleikkauksessa tai osastolla

Lisäyksenä HUS:lla on, että sektio tapauksissa tukihenkilöllä on mahdollisuus tavata äiti sekä vastasyntynyt sektion jälkeen. Kyseinen linjaus otetaan HUS:n lisäksi valtakunnalliseksi todennäköisesti 6.4 eli siitä eteenpäin se tulee olemaan voimassa kaikkialla.

Kyseinen linjaus on nostattanut suuria tunteita ammattilaisten sekä toki meidän raskaana olevien keskuudessa. Paljon törmää sanoihin epäreilu, kohtuuton, kamala jne. Kaikki eivät myöskään halua ymmärtää kyseistä linjausta vain kokevat sen ainoastaan rikkomuksena heitä vastaan, sillä joutuvat yksin sektioon/olemaan sairaalassa tms, osa myös kokee, että uudelleensynnyttäjille tämä on oltava helpompi tilanne, kun ensisynnyttäjille jne.

HAITAT VS. HYÖDYT

Esille on noussut kysymys siitä, onko tässä punnittu haitat vs hyödyt kunnolla? Auttaako se, että tukihenkilö ei pääse vuodeosastolle, kun altistuminen on tapahtunut jo synnytyssalissa? Onko tilanteesta koituva hyöty isompi, kun haittavaikutukset?
Seuraavia huolia tilanteesta on tuotu esille:

• kohonnut riski traumaattiseen synnytykseen
• synnytyksen jälkeisen masennuksen riskin kasvaminen
• kiintymyssuhdepulmat 
• hoitohenkilökunnan lisääntynyt työtaakka, kun synnyttäjällä ei ole tukihenkilön apua
• synnyttäjän henkisen jaksamisen vaikutukset maidonnousuun
• turvattomuuden tunne yksin ollessa
• lisääntynyt riski synnyttäjälle altistua viruksen saamiseen, kun apua joutuu pyytämään jatkuvasti eri hoitajilta, jotka ovat useiden synnyttäjien kanssa tekemisissä

Mikäli haluaa perehtyä asiaan enemmän niin facebookkiin on luotu ryhmä Synnytykset ja poikkeustila COVID-19 pandemian aikaan, jossa on paljo tehty yhteydenottoja eri tahon ammattilaisiin ja laajasti tietoa monesta näkökulmasta.

Itse halusin lähteä ottamaan kantaa tähän, sillä itse olen yksi heistä, joka ei voi hyvin sairaalassa. Ahdistun sairaaloista jo pelkästään käyntien yhteydessä ja osastolla oleminen on minulle suoranaista helvettiä, syytä tälle en ole valitettavasti keksinyt. Osastolla ollessani oma tilanteni on kuitenkin se, että en pysty ahdistukseltani nukkumaan enkä syömään, joista viimeinen aiheuttaa aina ongelmia henkilökunnan kanssa. Sen lisäksi, että ahdistus vie ruokahaluni, olen myös aika rajoittunut ruokailun suhteen lapsuudessa olleiden allergioiden takia, jolloin usein vastassa on myös ruoka, jota en vaan kykyene syömään. Monet kerrat olen tästä joutunut tappelemaan, joka varmasti on osaltaan lisännyt ahdistustani sairaaloiden suhteen. Viimeisen leikkaukseni jälkeen jouduin tappelemaan jopa juomisesta, sillä mulle tuotu mehu oli niin ällöttävän makeeta, että siinä lääkepöhnässä en vain kyennyt sitä juomaan, kun sen makeisuus aiheutti pahoinvointia. Paljon terveysasemilla sekä sairaaloissa ravanneena voin myös sanoa, että edes puolet kontakteistani eivät ole olleet positiivisia, jolla uskon myös olevan oma lehmä ojassa tässä ahdistuksessani.
Minun tapauksessani ahdistuksesta on tosin ollut puhetta jo ensimmäisistä neuvoloista saakka, jonka takia olen saanut paljon apua, tietoa sekä ohjausta polikliinisen synnytyksen suhteen.

Kyseisistä seikoista johtuen en siis ole itsekään järin onnellinen linjauksesta, että osastolla joutuu yksin olemaan. Tilanne on siis minunkin kannalta todella v*ttumainen,  mikäli sinne osastolle joutuu jäämään.

TILANNE ON KAIKKIEN KANNALTA KAIKKEA MUUTA KUIN MEILUISA.

Yllä lukeva on asia, jota moni raskaana oleva ei tunnu ymmärtävän. Tämä tilanne vaikuttaa meihin kaikkiin eikä kukaan raskaana oleva ole tämän asian kanssa yksin. Jokainen joutuu menemään tilanteeseen ilman tukea, toisilla se tuki pääsee synnytyssaliin, mutta jos sitä tukea kaipaakin osastolla, se ei juuri tilanteessa auta. Tilanne on epämiellyttävä myös kätilöille sekä hoitajille, sillä heidän työtaakkansa tuplaantuu, ellei triplaannu ja he joutuva myös ottamaan vastaan kaikilta sen mielipahan siellä sairaalassa. Henkilökuntaa on saman verran, mutta tehtäviä huomattavasti aikaisempaa enemmän. 

Moni raskaana oleva kokee, että oma loppuraskaus on pilalla, turmeltunut tms. kun pandemia aiheuttaa huolta jo muutenkin ja sitten vielä tämä synnytys linjaus päälle. Monelle synnyttäjälle varmasti jää epämiellyttävä kokemus synnytyksestä ja osa saattaa jopa traumatisoitua kokemuksistaan, äärimmäisissä tapauksissa tilanne voi varmasti jättää niin isot jäljet, että lisää lapsia ei enää hankita. 

Päättäjillä on taas varmasti omat paineet, sillä tiedossa on, että olisi päätös mikä tahansa, se ei kaikkia voi millään miellyttää ja siitä sataa rapaa niskaan joka tapauksessa. Heidän on yritettävä punnita tilanne ja saada aikaan ratkaisu, joka olisi kaikista huonoista mahdollisuuksista paras mahdollinen. 

Tässä tilanteessa ei auta syyttely, ei päättäjien tai hoitohenkilökunnan, sillä tilanne on poikkeava kaikin puolin ja vaikuttaa jokaiseen yhtä paljon. 

Pyydän siis kaikkia muistamaan, että olemme tässä epämiellyttävässä tilanteessa kaikki yhdessä ja kaikkiin tämä vaikuttaa tavalla tai toisella. Yrittäkää ymmärtää oman mielipahanne ohella myös hoitohenkilökuntaa ja päättjiä. Tässä tilanteessa emme voi, kun toivoa, että tilannetta puntaroidaan ja ehkä mahdollisesti päädytään erilaiseen ratkaisuun, mikäli se vain on mahdollista myös turvallisuuden puitteissa.

Pysykää kaikki terveenä ♥