Sivut

Instagram > adriannetome
Sähköposti > adriannnne@gmail.com

torstai 20. elokuuta 2020

TÄYDELLISET YHDISTELMÄVAUNUT

Lastenvaunut - se kallein sekä monesti myös isoin hankinta, mikä täytyy tehdä ennen vauvan syntymää. 

Aika alkuraskaudesta jo tuli linjoja pitkin esille, että kälyni on myymässä heidän Emmaljungia, joten me päädyttiin sitten ostamaan ne heiltä. Asioista tietämättömänä oletin, että tämä juttu on siinä ja sitä ei sen enempää tarvitse miettiä.
Melko pian kuitenkin selvisi, että en saa peukaloni vuoksi Emmaljungan runkoa kasaan eli mulle yksin autolla liikkuminen olisi lähes mahdotonta sen vuoksi. Jossain vaiheessa sitten havahduin myös siihen, että mikäli kaukalon haluaa kiinnittää runkoon, jää se todella matalalle. Itse olen lyhyt, mutta silti tuntui, että se jää jonnekin polveakin alemmas. Se ei sitten oikein omaa silmää miellyttänyt eikä tuntunut myöskään järin käytännölliseltä. Tällöin aloin vaivihkaa selailemaan nettiä, että onko edes olemassa vaunuja, jossa se kaukalo jäisi korkeammalle. Sitten se tapahtuikin - rakastuin ensisilmäyksellä!
Jatkossa jokaisella Lastentarvike käynnillä kattelin ja ihailin sekä testailin ja rakastuin joka kerta yhä lisää.

Rakkauteni kohteeksi tosiaan osui Stokken Trailz yhdistelmävaunut. Pitkän harkinnan jälkeen päädyin ne kuitenkin tilaamaan, mutta tilasin pelkästään rattaat, sillä ajattelin ne lähinnä kaupassa käyntiin, jotta saa kaukalon kiinni. Lenkkeilyyn mulla oli edelleen ne Emmaljungat. Remin ollessa lähemmäs 3 kuukautta lisäksi tuli kuitenkin myös vaunukoppa, sillä oli hankalaa lähteä jonnekin pidemmäksi aikaa, sillä kaukalossa ei saisi järin kauaa istuttaa lasta.

Stokke Trailz plussat

Renkaat - trailzeissa on ilmakumirenkaat ja kääntyvät etupyörät, jotka pystyy lukitsemaan. Näiden ansiosta vaunut kulkevat todella helposti ja näppärästi sekä rullaa eteenpäin super kevyesti. Vaikka kaupassa olisi kuinka ahdas väli niin siitä mahtuu kääntymään. Kulku on myös todella vaivatonta esim. keskustan mukulakivillä. Nämä on myös todella helpot täyttää.
Vaunukoppa - Koppa on todella tilava, pehmeä ja super helppo käsitellä. Hyvät kantoremmit, joiden taskuja itse käytän myös tavaroille, sillä ovat sen verran tilavat. Kopan reunassa(kuva havainnollistaa) on myös pienet taskut, joihin usein pistän esim. nenäliinapaketin. Kuomua pystyy vetoketjun avulla suurentamaan, mikä on myös todella iso plussa aurinkoisina päivinä. 



Paino sekä kasattavuus - Kaikki painaa todella vähän, sekä runko että koppa ja ratasosa. Runko on todella helppo kasata autoon, joka helpottaa minun kulkemista suuresti.
Koppa on todella helppo asettaa paikoilleen sekä irrottaa rungosta. Myös kaukalo on helppo kiinnittää adaptereihin ja irrottaa niistä.
Korkeus - Rakastan sitä, että ne on niin korkeat! Moni sanoo, että Trailzit ovat hyvät pitkälle ihmiselle, mutta olen eri mieltä näin 160 cm lyhyenä. Ihan parasta, kun R on lähellä eikä tarvitse kurotella alaspäin, kun tutti tippuu tms.
Koko - Vaunut on ihanan pienet eikä liian isot möhkäleet. Runko kasattuna myös todella näppärän kokoinen.
Valikoima - Erilaisia väri vaihtoehtoja on paljon, myös nahka elementtien värit voi valita.
Meillä värinä on Black Melange, joka on ainakin minun mielestäni todella kaunis. Myös lisävarusteet, joita on todella laajasti, kuten esimerkiksi varjo, hoitolaukku yms. voi valita väriltään vaunuihin sopivaksi.
Asennot - Ratasosa ei ole meillä vielä käytössä, mutta odotan sitä jo kovasti. Ratasosan saa sekä kasvot- että selkä menosuuntaan. Kasvomenosuuntaan ratasosan saa lepo- ja istuma-asentoon ja selkämenosuuntaan ollessa sen saa makuu-, lepo- sekä istuma-asentoon. Myös työntöaisassa on todella paljon eri vaihtoehtoja.
Tavarakori - Ihan mielettömän tilava sekä tukeva tavarakori! Sinne mahtuu vaikka ja mitä eikä tarvitse murehtia, että laahaako kori pian maassa.
Materiaalit - Kankaat sekä alumiinirunko kummatkin tuntuvat todella laadukkailta ja mieluisilta. Runko ei ole mikään pilipali vaan todella tukeva. Kankaat istuvat todella hyvin ja vetoketjuilla on tehty asioista todella helppoa. 

Stokke Trailz miinukset

Vaunukoppa - Vaunukopan ainoaksi miinukseksi koen, että päällistä ei pysty taittamaan puoliksi niin, että se ei ole kokonaan päällä. Päällinen on melko pitkä ja koppa syvä, joten tuntuu, että lapsi katoaa sinne, kun se on kokonaan päällä. Mikäli lapsi nukkuu se ei ole ongelma, mutta hereillä ollessa hieman hankala.
Koko - Vaunukoppa on tilava, mikä on todella positiivista, mutta se vie myös paljon tilaa autossa. Vaikka meidän farmari bmw:n takakontti on melko iso, saa vaunukoppaa asetella, jotta myös runko mahtuu hyvin.

Sen enempää negatiivista sanottavaa mulla ei sitten Trailzeista olekaan. Pitänee sitten, kun ratasosa tulee käyttöön, päivitellä vielä käyttökokemuksia siitä, mutta tällä hetkellä olen aivan rakastunut ainakin tähän set upiin.
Meillä tosiaan jäi Emmaljungat kotona lenkkeily käyttöön, sillä ne on ihan huiput maastossa kulkemiseen, Stokket sitten kulkee mukana, kun jonnekn tulee lähdettyä. Sunnuntaina lähdetään reissuun ja mukaan lähtee pelkät Trailzit eli nyt saa myös niillä vielä entistä enemmän kokemusta maastossa liikkumisesta.

Minulta ihan täydet suositukset Stokke Trailzeille,  ovat todellakin rahansa ja kehujensa arvoiset.

perjantai 14. elokuuta 2020

POIKKEAVIA JA EI NIIN POIKKEAVIA MIELIPITEITÄ ÄITIYDESTÄ

En ollut ajatellut raskausaikana yhtään millainen äiti minusta tulee. En asettanut mitään odotuksia enkä toivomuksia. Ennen raskautta tosin sanoin aina, että toivon osaavani olla tarpeeksi rento ja tarpeeksi tiukka sekä toivon, että minusta tulee vähintäänkin yhtä fiksu äitini, kun omani on. Arvostan montaa tapaa, jota äitini on kasvatuksessa käyttänyt ja niistä varmasti tulen ottamaan vaikutteita. Loppujen lopuksi kuitenkin uskon, että se millaiseksi äidiksi lopulta tulen muovautuu ajan kanssa ja pojan mukana.

On kuitenkin aiheita ja asioita, jotka jakavat vanhempien mielipiteitä ja varsinkin vauvaryhmiä selatessa olen huomannut, että olen monessa asiassa mielipiteeni kanssa vähemmistöä. Tokikaan en jokaisen mielipiteeni kanssa, mutta monien. Ajattelinkin koota tänne siis mielipiteitä, jotka eivät välttämättä ole niitä suosituimpia ja omia ajatuksia ylipäätään äitiyteen liittyen.

Tämä idea lähti siitä, että sain viime lauantaina paljon tsemppiviestejä sekä viestejä siitä, että kyllä se itku sieltä vielä tulee illan mittaan, kun on lapsesta erossa. Tämä oli minulle itselleni aika iso kysymysmerkki ja onkin ehkä tämän postauksen isoin asia.

  • Omaa lasta ei aina tarvitse ikävöidä.
    Kuten mainitsin sain lauantaina paljon tsemppiviestejä ja viestejä sisällöllä, että on ihan ok, kun se itku tulee ikävästä. Mulle ei auennut tämä ollenkaan ja vastasinkin muutamalle, että en tarvitse tsemppejä enkä kyllä näe itseäni itkemässä, mutta takaisin sain, että "kyllä se tulee kaikille". Ei kaikki vanhemmat ole samanlaisia. Usein olen kuullut kyllä, kuinka vanhemmat kertoo, että oli ihana päivä ilman lapsia, mutta kyllä ikävä tuli ja mietti, että miten hoidossa sujuu.
    R on ollut mun äidilläni hoidossa kerran kuukaudessa muutaman tunnin, joko meillä kotona tai äitini luona, eikä minun ole koskaan ollut vaikeata jättää lastani hoitoon. Miksi? Koska kyseessä on tuttu sekä turvallinen ihminen ja paikka. Tällöin mun ei tarvitse pohtia, että miten siellä menee. Toinen syy on varmasti myös se, että koen olevani muutakin, kun pelkkä äiti ja osaan irrottautua siitä äitiydestä. Olen aina viihtynyt paljon myös omissa oloissani, jolloin olen osannut sulkea haluamani asiat sekä ajatukset pois.
    Joka kerta, kun ollaan vietetty ne muutamat tunnit M:n kanssa kaksin, ollaan mietitty kaikkea muuta, kun lastamme. Mielestäni on ihan tervettäkin, että omaa aikaa viettäessä suuntaa ajatuksensa johonkin muuhun. Meille se on ollut helppoa ja ollaan nautittu siitä yhteisestä ajasta. Näin tehtiin myös lauantaina, kun R oli ensimmäistä kertaa yökylässä. Olin sopinut äitini kanssa, etten laittele viestejä, jos hän vaikka kahdesti minulle illan aikana ilmoittaa, että mikä meno. Näin myös tapahtui, vastasin niihin kahteen viestiin, jotka sain ja muutoin nautin illasta olemalla pelkkä puoliso, ystävä ja nainen, ilman sitä äiteyttä. Ainoastaan pari kertaa taisin illan aikana keskustella muutaman henkilön kanssa Remistä ja se oli vapauttavaa.
    Äidin ei tarvitse olla pelkkä äiti ja isän pelkkä isä ja elää elämää aina vaan hillitysti, rauhallisesti tai vanhemman esiliinaa pitäen. Me vanhemmatkin saadaan olla muuta vanhemmuutemme lisäksi ja se olisi ihan toivottavaakin.
    En siis ikävöi lastani parin tunnin poissaolon takia, mutta ilahdun joka kerta, kun hänet saa taas hakea kotiin.
    Loppuelämäksi  blogissa on aivan mainio postaus tähän asiaan liittyen, kannattaa käydä lukemassa!
  • Perhepeti.
    Mä en pitänyt perhepetiä vaihtoehtona edes raskausaikana ja toki myös siitä sai kuulla, että kyllä se mieli voi muuttua. Sanoin, että ei voi. Mieleni muuttui ainoastaan sen suhteen, että ei se ole pelottavaa nukkua samassa sängyssä eikä sen lapsen päälle tosiaan käänny noin vaan. Me nukuttiin koko sairaalajakso yhdessä sängyssä, koska sain silloin paljon lohtua Remistä ja hänen läheisyydestä.
    Perhepetiä en kuitenkaan alkanut pitämään vaihtoehtona, vaikka aina välillä nukuttiinkin yhdessä. Vanhempien sänky on vanhempien ja lapsen on lapsen. Meidän kaikkien unet on paljon laadukkaammat, kun nukutaan omilla tahoillamme.
  • Omassa huoneessaan nukkuminen.
    Usein törmää kommentteihin, kuinka ei raaski laittaa lasta nukkumaan eri huoneeseen tai haluaa, että lapsi on myös öisin lähellä. Itse sanoin jo raskausaikana, että poika menee omaan huoneeseensa heti, kun tilanne sellaisen mahdollisuuden suo. Se mahdollisuus avautui meille, kun R oli kahdeksan viikkoinen. Päätökseen vaikutti suuresti se, että kun poika meni nukkumaan ennen meitä ja meidän myöhemmin mentäessä makuuhuoneeseen ajatuksena itsekin suunnata nukkumaan, tuli hänen unesta rauhatonta.
    Vietän lapseni kanssa päivisin sen verran paljon aikaa, että minulle sillä ei ole väliä missä se hänen sänkynsä sijaitsee hänen nukkuessaan.
  • Oma asenne vaikuttaa vauvavuoteen
    Moni lähtee vauvavuoteen valmiiksi sillä asenteella, että silloin ei kerkeä tekemään enää mitään, on aina väsynyt ja elämä on yhtä hankaluutta. Onhan se sellainen stereotypiakin, että pienen vauvan äiti ei voi koskaan laittautua, ei kerkeä koskaan syömään, ei voi tehdä mitään muuta, kun olla 24/7 siinä vauvassa kiinni jne..  Toki joskus vauvavuosi on todella raskas esimerkiksi jos vauvalla on koliikkia tms. Mutta mielestäni vauvavuosi on asia siinä missä muutkin, jos siihen suhtautuu valmiiksi negatiivisesti niin siitä ei järin positiivinen voi edes tulla.

Vastaavia löytyisi varmasti vielä lisää, mutta koska en kirjoittanut kaikkia ylös heti, on osa tietenkin jo unohtunut. Ehkä tässä R:n kasvaessa tulee joskus tehtyä tästä myös part 2. Instan puolella multa pyydettiin postausta siitä, kuinka vauva-arjen helppoutta usein herkästi paheksutaan, mutta tällaisen postauksen löydätte jo TÄÄLTÄ. 

Muistakaa kaikki rohkeasti olla juuri sellaisia äitejä, kun olette. Äitiys ei ole kisa eikä mihinkään muottiin tarvitse mahtua. Kuuntelee omaa sydäntäsi sekä järkeä ja usko itseesi ♥

 

maanantai 10. elokuuta 2020

RISTIÄISET + NIMEN PALJASTUS

Ristiäisistä on pian kulunut kuukausi ja moni on minulta jo instagramin puolella kerennyt kyselemään, että aionko julkaista nimeä. Alkuunhan mietin pitkään, että julkaisenko sitä edes someen, mutta nyt totesin, että voin antaa sen pienen palan.

Etsittiin hyvää nimeä pitkään ja musta tuntui yhdessä vaiheessa, että meidän poika jää ilman nimeä. M:lle olisi käynyt kyllä useampi nimi, mutta omaan mieleeni ei tuntunut oikein mikään olevan.
Nimen kriteereinä oli seuraavat:

  1. Ei ole perus suomalainen eikä perus virolainen nimi
  2. On kuitenkin äännettävissä sekä suomeksi että viroksi ja mielellään myös englanniksi
  3. Harvinaisuus
Jokaisesta löytyi aina joku vika, joko se oli jo jollain tutulla tai se oli liian yleinen tai se ei vaan sointunut kumpaankin kieleen tms.
Selattiin netissä nimiä kuukausia ja siihen kului kyllä monta tuntia. Loppujen lopuksi meillä taisi olla ehkä 6 vai 7 vaihtoehtoa kirjattuna paperille, jota pyöritettiin. Osa ei ollut niin järin kivoja edes, mutta kirjattiin ne silti, jotta olisi edes jotain vaihtoehtoja.


Ensimmäistä kertaa sanoessani M:lle tämän kyseisen nimen, oli reaktio todella tuomitseva ja vastaukseksi sain vain, että kuka ihme antaa lapsellensa tuollaisen nimen. Tässä kohtaa sitten oikeastaan jo itse unohdin koko nimen, vaikka se meillä ylhäällä olikin. Sen jälkeen tulikin hetki, jolloin ei paljoakaan nimistä keskusteltu edes, eihän meillä edes olisi kiire, kun laskettuun aikaankin oli reilu kuukausi vielä. Yhtäkkiä sitä aikaa ei enää ollutkaan, kun Mini päätti saapua maailmaan kuukauden etuajassa. Siinä vaiheessa, kun poika oli syntynyt, oli M:lle jo ilmeisesti selvää, että tämä se nimi on. Päästyämme sairaalasta kotiin hän kutsui poikaamme aina sillä nimellä, jonka jälkeen katsoi aina minuun, nähdäkseen minun reaktion. Silloin sitä sitten aloin itsekin uudestaan kyseistä nimeä pohtimaan ja vaikka se oli ollut mun lemppari kaikista, niin sitä alkoi yhtäkkiä epäilemään, että onko se nyt tarpeeksi hyvä ja sopiiko Minille jne..
Vietiin nimipaperit lähimmän toimiston postilaatikkoon, jonka jälkeen tuli paniikki siitä, että olihan sitä kirjoittanut tarpeeksi selkeästi, että siitä saa selvää ja tulee oikea nimi.
Kolme päivää tämän jälkeen nimi vahvistettiin, nimi oli täysin oikein ja se nimi on..



Remi Henrik

Tämän kauniin nimen Mini sai ollessaan kuukauden ikäinen. Nyt reilu kaksi kuukautta myöhemmin ei osaisi enää nimeksi mitään muuta ajatellakaan. Nimi on juuri täydellinen meidän pienelle vekkulille. Meillä nimi ei ollut missään vaiheessa salaisuutena, vaan se kerrottiin heti, kun se oli päätetty.

Itselleni kaste ja ristiäiset ovat siinä mielessä vieraita juttuja, että Virossa lapsia ei kasteta, kun emme kuulu kirkkoon. Minut on kuitenkin kastettu Suomessa, sillä kaverini puhuivat minut mukaan riparille, joten sain kasteen ennen konfirmaatiota. Olen myös ollut muutamissa ristiäisissä, joten kaava oli kuitenkin tuttu. Itselleni kasteella ei siis oikeastaan ole varsinaisesti merkitystä ja poika kastettiin todennäköisesti suurimmaksi osaksi vain siksi, että näin nyt yleensä Suomessa tehdään.

Kastejuhla oli kuitenkin todella onnistunut ja päivä oli aivan ihana! Paikalla oli meille tärkeät ihmiset, jotka välittävät pojastamme suuresti. Tilaisuus itsessään oli myös todella kaunis ja en voi kieltää, että oma lempiosuuteni oli E:n laulu ♥

Remi sai juhlan myötä neljä todella ihanaa ja hommaan juuri täydellistä kummia. Oli myös ihan mieletöntä huomata, miten paljon välittäviä ihmisiä Remin elämässä on valittujen kummien lisäksi. Paikalla oli ensin vain perhettämme, jonka jälkeen paikalle tuli vielä kourallinen läheisiä ystäviämme juhlimaan sekä syömään kanssamme. Päivän mittaan oli tarjolla niin monta eri syliä, että ihmiset melkein jonottivat ja itse ei kyllä oikein edes nähnyt poikaansa koko päivänä :D



Ristiäiskuvista vastasi meidän oma perhekuvaaja Karoliina ja täytyy sanoa, että se oli yksi parhaista päätöksistä ristiäisiin liittyen, sillä meidän ei tarvinnut miettiä hetkeäkään itse sitä, että onko tästä tai tosta otettu kuva muistoksi. Se oli vapauttavaa, sillä pystyi itse keskittymään 100% vain juhliin. Suosittelen kyllä lämpimästi jokaiselle tällaista!

Ja se kuva oli kaunis,
Oi ihme suorastaan.
Muodon jumalaisen sait.
Kuvan viereen hän merkkas ettei suhun,
Päde kuolevaisten lait




keskiviikko 5. elokuuta 2020

3 KUUKAUTTA

Mini on tänään kolmen kuukauden ikäinen.

Aika menee ihan hurjan nopeasti ja välillä tuntuu, että päivässä ei ole tarpeeksi tunteja. En ole sellainen äiti, jonka pitäisi 24/7 saada olla lapsensa kanssa tai itkisin ikävää, jos poika on pari tuntia hoidossa. Kuitenkin päivinä, kun ollaan koko päivä liikenteessä, kuten tänään, on ihana tulla kotiin ja rauhoittua Minin kanssa ihan omiin oloihin perheen kesken.

Ennenaikaisuus ei ole edelleenkään elämäämme vaikuttanut, poika kehittyy kalenteri iän mukaisesti ja kasvaa hyvin. Välillä mietin, että olikohan mun laskettu aika ihan oikein..?


MINI 3 KUUKAUTTA

♥ on saanut kasteensa
♥ omistaa ensimmäisen passinsa..
♥ .. jolla matkustaa toiseen kotimaahansa kahden viikon päästä
♥ aloittaa vauvauinnin tulevana sunnuntaina
♥ on about 6.6 kg ja 60cm. 3kk neuvola vasta ensi viikolla, jossa saadaan tarkat mitat.
♥ jutustelee paljon
♥ liikkuu selällään ollessaa eteenpäin
♥ nukkuu todella hyvin, herää harvoin
♥ nukahtaa 90% kerroista itsenäisesti eikä herää unisyklien välissä
♥ on aikamoinen halailija
♥ tykkää kun saa pitää uniriepusta, harsosta tms kiinni
♥ pitelee myös muista esineistä jo hieman kiinni
♥ rakastaa repussa kulkemista
♥ ei ole kärsivällinen

Näitä uusia juttuja olisi paljon, sillä tällä hetkellä uusia juttuja tulee päivittäin. Me vanhemmat huomaamme joka päivä, että jotain uutta on opittu ja Mini huomaa joka päivä jotain uutta itsessään esimerkiksi uudet äänet. Tykkään tällä hetkellä olevasta vaiheesta todella paljon, enemmän kun menneistä. Mini seurustelee, on todella iloinen ja seurallinen, mutta silti osaa jo sylissä hakeutua todella lähelle, joka lämmittää aina sydäntä.
Jotenki nyt, kun Mini on kasvanut isommaksi, se oma rooli äitinä konkretisoituu enemmän. Osaan nähdä nykyään itseni äitinä ja ajatella, että tuo pieni ihminen tarvitsee minua loppuelämänsä ajan. Kuva itsestä äitinä alkaa piirtymään, tähän asti on nimittäin ollut hankalaa nähdä itseänsä äiti-ihmisenä.

Odotan innolla kyllä jokaista aamua, jokaista päivää sekä jokaista viikkoa tämän pienen miehen kanssa. Parempaa ei ole ♥