Verkkokalvon irtauma

 Huomasin näköni huonontuneen syksyllä, jolloin hakeuduin silmälasiliikkeeseen. Sain uuden määräyksen piilolinsseihin sekä laseihin. Lasit tilattiin ja sain ne, mutta en nähnyt mitään siltikään. Hakeuduin silmälääkärin tarkastukseen, lasit tarkastettiin, että ovat oikeilla vahvuuksilla. Asiasta erikoisen teki se, että näin piilolinsseillä hyvin, mutta laseilla en.

"Se on vain hajataittoa niistä haavoista, kun mustuaisessa on mustia pisteitä, ei sille voi tehdä mitään."

Olisinpa tajunnut tässä vaiheessa googletella nuo mustat pisteet ja sameutumat, tilanne olisi tällä hetkellä todennäköisesti huomattavasti parempi. Tammikuussa kohdalleni sattui useampi ajan peruutus, joten lopulta uudestaan silmälääkärille pääsin vasta 8.2. Onni kuitenkin on, että pääsin sinne edes silloin, sillä silloin tilanne oli jo kääntynyt melko monimutkaiseksi. Tuolloin sain diagnoosin verkkokalvon irtaumasta sekä kouraan lähetteen Helsingin Silmä- ja Korvasairaalalle osastolle, sillä silmä olisi leikattava ASAP. Soitto Helsingistä tuli heti 9.2 ja paikalle oli mentävä heti seuraavana päivänä, jotta leikkaus saataisiin tehtyä. Puhelussa kuului ne minulle pahamaineiset sanat "yö osastolla", jolloin minua oikeastaan ahdistikin jo enemmän se seikka, kun se leikkaus. Enkä mä osannut ahdistua siitä leikkauksesta edes, kun en osannut yhtään ajatella, mistä on kyse. 

Torstaina menin syömättä ja juomatta Helsinkiin Silmäsairaalalle tutkimuksiin, jossa leikkaava lääkäri totesi, että ulkoinen leikkaus riittää ja sovittiin, että leikkaus tehdään paikallispuudutuksessa. Myös se saatiin puhuttua, että mikäli leikkaus menee suunnitellusti, niin pääsisin kotiutumaan illalla, kunhan palaisin perjantaina tarkastukseen. 

Epämukavinta taisikin olla silmän puudutus sekä kanyylin laitto, joka jäi lopulta myös anestesialääkärin tehtäväksi, sillä sitä ei vain meinattu saada paikoilleen. Tämän lisäksi leikkauksen alussa sekä ihan lopussa minulla tuli järkyttävä kipupiikki kulmakarvan seudulle, joka tuntui erittäin epämiellyttävältä. Se kuitenkin taltutettiin särkylääkkeillä. Leikkauksen aikana ei saa puhua ja jos jotain täytyy päästä sanomaan, täytyy viitata, jotta leikkaava lääkäri keskeyttää toimenpiteen. Silmä on auki koko leikkauksen ajan, mutta ei sillä juuri mitää näe, sillä kaikki tapahtuu niin lähellä silmää. Itse nukuin suurimman osan leikkauksesta ja ainoa ällöttävä asia, mitä koin oli tilanne, kun tikkiä kiristettiin silmään ja näin kun lääkäri veti siitä tikistä. Leikkaus kesti noin 3 tuntia.

Leikkauksen jälkeen itselleni tyypillisesti voin todella huonosti. Oksensin tuntikaupalla, kuten myös edeltävän peukalo leikkaukseni jälkeen. Leikkauksesta kolmen tunnin päästä pääsin lähtemään kotiin, matka oli pitkä ja huonovointinen ja oksensin vielä kotonakin. Nukahdin kotona ja herättyäni kello 22 aikaan, voin jo paremmin. Seuraavana aamuna silmä sekä koko vasen puoli naamasta olivat melko turvonneet.

Seuraavana aamuna tilanne ei ollut täysin toivottu, mutta kuitenkin hyvä. Kotihoitona pelkkää vaakatasossa kyljellään tai selällään makaamista. Nousta sai vessaan, suihkuun ja syömään. Tämä tarkoitti, että 1,5vk mentiin niin, että kotona oli minun lisäksi aina myös toinen aikuinen. Päivässä 4 kertaa piti laittaa lääketipat ja sen kyllä muisti kellontarkkaan, sillä se oli ainoa rutiini arjessa. Uusi kontrolli varattiin taas viikon päähän, jossa tarkastettaisiin silmän tilanne.

Perjantaina 19.2 saavuin taas Silmäsairaalalle eikä tilanne edelleenkään ollut lähelläkään toivottua. Silmässä oli paljon nestettä eikä se ollut lähtenyt poistumaan, sen lisäksi verkkokalvon taakse oli ilmestynyt lääkärin sanoin viiruja, jotka eivät olleet normaaleja. Uudesta leikkauksesta puhuttiin, mutta ikävään sävyyn. Verkkokalvon taakse tehtävässä leikkauksessa riskit näön kannalta olisivat isot. Silmä kuvattiin ja uusi aika päätettiin ottaa 1-2 viikon päähän. Kaikkea ylimääräistä sekä fyysistä piti välttää edelleen, joten apukädet kotona oli edelleen tarpeen. 

Silmä kuitisi parantuessaan melko paljon ja oli arka. Jokseenkin surkuhupaisaa oli myös se, että välillä tilanne itketti, mutta itkeminen ei ollut vaihtoehto, sillä se sattui silmään mielettömän paljon.. :D

Kutinan lisäksi silmä arasti myös ulkoilmaa, kylmää sekä tuulta, melko pitkään.

 

Pääsin lopulta lääkäriin 2 viikon jälkeen, jolloin jännitin aikaa jo melko paljon, sillä fyysisesti silmän kunnosta ei voinut päätellä mitään. Neste oli lähtenyt poistumaan silmän sivuista, mutta keskellä eli tarkan näön alueella, sitä oli vielä paljon. Minun tapauksessa tämä ilmenee esimerkiksi niin, että mikäli katson kirjainriviä ABCDE, näen kirjaimista vaan A ja E kirjaimet. Tämän lisäksi kirjaimet heiluvat ja liikkuu sinne sun tänne eivätkä siis ole paikoillaan. Näkö ei tästä järin paljoa tule paranemaan, toki mahdollisimman suurta paranemista toivotaan.  Uusi kontrolli taas 1-2 kuukauden päästä, jossa sovitaan myös oikean silmän laserointi, jonka pitäisi toimia ennaltaehkäisevästi, sillä myös oikeassa silmässä on heikkoja kohtia verkkokalvon osalta.

Lääketippojen käyttö loppui viime viikolla ja menossa mukana on ainoastaan kosteustipat, ne useamman kerran päivässä. Kokeilin nyt myös ensimmäisen kerran piilolinssejä leikkauksen jäljiltä ja sekin sujui hyvin. Ajatus siitä oli tosin pelottava, mutta ei se ollut pelkäämisen arvosta.

Tällä hetkellä siis odottelen, että uusi aika tulee huhti- tai toukokuulle, jossa silmän tilanne tarkastetaan uudestaan ja tehdään myös näöntarkastus. Näköhän voi palautua puolikin vuotta, joskus jopa vuoden. Autoa en ole vielä uskaltautunut ajamaan, mutta huhtikuun alussa olisi häämekon sovitus Helsingissä, jonne täytyy ajaa eli sitä ennen täytyy harjotella tällä uudella näöllä. 

Verkkokalvon irtauma esiintyy vuosittain yhdellä henkilöllä kymmenestä tuhannesta ja sen riskiä lisää silmävammat sekä voimakas miinuslasien tarve. Oireina on tumma varjo näkökentässä sekä nokisade. 

Minulla on -5 sekä silmävammana voitiin pitää heinäkuussa silmässäni olleita haavoja.. Olkaa siis tarkkana silmienne kanssa!

Mitä meille kuuluu 6 kuukauden jälkeen?

Siitä on pitkä aika, kun olen viimeksi avannut bloggerin. Viime postauksestakin on yli puoli vuotta. Blogin kirjoittaminen jäi monesta syystä, mutta suurimpina syinä olivat varmasti ajanpuute sekä se, että en ollut ihan varma mitä ja miten haluaisin blogini kanssa jatkaa. En oikein tiennyt mihin haluaisin vetää rajan sen suhteen, mitä kerron ja mitä en. Tämä koski tosin myös muita sosiaalisia medioita. 

 Kirjoittamista on kuitenkin tullut kova ikävä ja sitä kanssakäymistä, mitä blogin myötä aina tuli. Instagramia toki voi päivittää ja sinne kertoa asioita, mutta ei se ole sama asia, kun tällä tavoin asioiden sanoittaminen. Täällä on mahdollisuus avata ajatuksia huomattavasti laajemmin. Toki aikaa en ole saanut elämääni yhtään sen enempää, kuin samat 24 h vuorokaudessa ja edelleen opiskelen sekä olen kotona Remin kanssa, mutta haluan silti antaa tälle uudestaan mahdollisuuden. Olen viime aikoina löytänyt uudella tavalla motivaatiota sekä jaksamista myös instagramin suhteen, joten jos se toimis täälläkin. 

Remi on kahden viikon päästä 11 kuukauden ikäinen, joten hänen suhteen moni asia on muuttunut tässä kuudessa kuukaudessa. Viimeinen postaukseni olikin juuri Remistä, kun hän täytti 4 kuukautta ja silloin kirjoitin, että Remi tuntuu niin isolta.. Noh, mites nyt suu pannaan? :D
Remi on n. 12,5kg ja 77cm tällä hetkellä. Hän nousi seisomaan joulukuussa 7 kuukauden iässä ja oppi konttaamaan lähemmäs 9 kuukauden iässä. Aika pian sen jälkeen opittiin myös liikkumaan tukea vasten, joten nyt odotetaan enää milloin lähdetään täysillä kävelemään. Hän kulkee ympäri taloa hokien "EIEI" ja on jatkuvasti tutkimassa kaikkea. Joulun jälkeen aloitettiin myös pottailu ja tällä hetkellä hän käy useamman kerran päivässä potalla ja tekee sinne aina pissat. Remi on vaihdellut kaksiin päiväuniin siirtyessä rytmiänsä lukuisia kertoja, milloin yhteen ja milloin toiseen suuntaan. Tällä hetkellä hän kuitenkin nukkuu yöunet 19-7 ja päiväunta 1h ja 1h eli medium-medium tyylillä. Remin ruokailu on välillä ollut aikamoista hulabaloota, mutta juuri tällä viikolla se on vihdoin rauhoittunut. Sormiruokailu on hänen mielestään tyhmää ja hän ei ruokiin omilla sormillansa koske. Maitoa menee edelleen mieletön määrä, jonka vuoksi olenkin miettinyt, miten meidän soijamaitoon siirtyminen mahtaa sujua, kun korvattava määrä on melko iso. Maitotuotteiden maistelukin ollaan jo aloitettu, mutta Remi suosii tällä hetkellä pääasiassa soijapohjaisia tuotteita, varmaan miedomman maun vuoksi. 

Minulla on edelleen opinnot meneillään, mutta onneksi alkaa olemaan jo loppusuoralla, kursseja ei ole enää juurikaan jäljellä ja suurin osa niistä mitä on, jää kesäopinnoiksi. Kesän lopussa täytyisi suorittaa vielä työharjoittelu, jonka jälkeen olisin valmis merkonomi. Opintoni tai siihen liittyvät haaveeni eivät kuitenkaan lopu tähän. Enhän mä oikeastaan merkonomin tutkinnosta sen kummemmin edes haaveillut, aloitin sen tylsyyttäni ja koin sen olevan hyvä lisä, kun myynti ja asiakaspalvelu ovat minulle jo kuitenkin tuttuja työelämästä. Opiskeluhaaveeni ovat kuitenkin ammattikorkeakoulun suunnalla ja tähtäimessä on hakea kouluun ensi keväällä.
Treenit ovat pysähtyneet taas, vaikka juuri tammikuussa pääsin niiden kanssa vauhtiin. Pääsin lopulta helmikuussa tutkituttamaan silmäni uudestaan, jota oli jo marraskuussa tutkittu. Lopputulos oli leikkaus sekä pitkä vuodelepo ja liikuntakielto. Kyseessä oli verkkokalvon irtauma.
Korona taas on tuonut lisähaasteet häiden suunnitteluun, tilanne on epävarma ja ollaan juhlatilan vuoksi pattitilanteessa. Oltiin jo siirtämässä juhlia, kunnes tuli tieto, että se aiheuttaisi juhlatilan osalta lisäkuluja 700€ ja lopulta kaikkineen yhden viikonlopun vuokra olisi meille 2300€, sillä peruuttaessa tällä hetkellä rahoja ei palauteta. Siirto on veloitukseton vain, mikäli elokuulle olisi rajoitukset.

Niin ja muutettiinkin tässä välissä, eri paikkakunnalle ja eri maakuntaan. Ostettiin omakotitalo, jota ollaan tässä kunnostettu hiljalleen. Isoimmat jutut ovat tulossa, kunhan kevät sieltä saapuisi ja lumet sulaisivat. Nimittäin pihalla on laitettavaa ja melko paljon.

Täytyy lähteä purkaamaan aiheita pikkuhiljaa omiin postauksiinsa, mutta tässä meidän puoli vuotta tiivistettynä. Näin takaisin katsoessa oli kiva huomata, että nämä 6 kuukautta ovat oikeastaan olleet erittäin mieluisat, joten toivottavasti myös tulevat 6 kuukautta on.