JÄLKITARKASTUS JA SYNNYTYKSEN JÄLKEINEN LIIKUNTA + ALEKOODI

Mun synnytyksestä on tänään tasan 12 viikkoa, viikot on hurahtanut silmissä ja tuntuu, että vasta tuo pieni poika vasta syntyi tähän maailmaan. Ymmärrän nyt miksi vauva-arjesta puhutaan ohikiitävänä juttuna. Pikkuhiljaa liikkuminen ja urheilu on kuitenkin tullut takaisin kuvioihin.

Synnytyksen jälkeen liikkeelle lähteminen ei ensinnäkin ole helppoa ja sen turvallisest tekeminen voi olla sitäkin hankalampaa. Tiedon puuttumisen vuoksi moni synnyttänyt aloittaa ihan liian aikaisin treenaamisen, joka voi olla keholle todella iso riski. Riskejä on mm. kohdun laskeuma, virtsankarkailu ongelmat, erkauman paheneminen ja siitä johtuvat ongelmat, kuten keskivartalon heikko tuki, selkävaivat ja huono ryhti ja monia muita ongelmia.

Ongelmana on kuitenkin se, että esimerkiksi erkaumasta ja siihen liittyvästä on vielä todella vähän tietoa ja neuvolassa siihen harvemmin edes otetaan kantaa. Neuvolasta ei myöskään kovin helpolla äitiysfyssarille lähetettä saa, joka olisi pätevä erkauman tilanteen katsomaan. 

Minun jälkitarkastukseni esimerkiksi kesti 8 minuuttia. Siinä ajassa kerkesin lääkärin huoneeseen sekä sieltä ulos. Jälkitarkastuksen ideana on kuitenkin tarkastaa ja tutkia synnyttäneen terveydentila, sanomattakin selvää, että kahdeksassa minuutissa sitä terveydentilaa ei pysty kartoittamaan. Lääkäri kysyi synnytyksestä ja sairaalajaksostani, jolloin kerroin synnytykseen olleen mieleinen kokemus, mutta osastojakson olleen todellinen painajainen. Tähän sain vastaukseksi "aijaa" ja siitä keskustelu olikin sitten siinä.. Erkaumasta sain kuulla, että se on suurin piirtein vitsi eikä sillä mitään merkitystä edes ole. Ei puhuttu siitä, että mitä olisi ok tehdä ja mitä ei. Lääkäri ei vaivautunut edes sen vertaa sanomaan, että hyppyjä ja juoksua olisi vältettävä, mikä on kuitenkin ihan melko yleistä tietoa. 

Noh, onneksi on itsellä tietoa, ammattilaiset treenin tukena ja kyky käyttää googlea tarvittaessa. 

Treenit tosiaan on lähtenyt hissukseen käyntiin. Ensimmäinen treeni oli melkoista hakemista ja sai tehdä huomattavasti isompaa työtä keskivartalon suhteen, kun aikaisemmin, mikä on toki ihan ymmärrettävää. Toinen treeni oli jo selvästi parempi (sain kehun jopa valmentajalta), omaa kehoa pystyi jo hallitsemaan ihan uudella tavalla, jonka myötä treenikin helpottui huomattavasti.

Pitkä on matka samalle tasolle, kun mistä ollaan lähdetty, mutta pikkuhiljaa sitä tasoa ja parempaa kohti. Menen ihan 100% omaa kehoa kuunnellen. Isot painot, kyykyt, juoksu ja hypyt on edelleen poissuljettuja ja varsinaisia vatsalihasliikkeitä en myöskään tee. 

Pian on tulossa myös postausta, jossa kuvia palautumisprosessista kokonaisuudessaan ihan alusta asti. Siellä sitten lisää palautumisesta ja urheilusta!

Mulla kuvissa päällä Queen Mesh collectionin vaatteet IcanIwilliltä. 

Heidän nettisivuilta löytää tällä hetkellä ison SUMMER SALEN, jossa superisti tuotteita hyvillä alennuksilla. Nyt sulla on mahdollisuus keskiviikkoon asti saada jo alennetuista, summer salen tuotteista, vielä lisäksi -10%! 

Eli koodilla ATOME10 saat -10% jo alennetuista tuotteista!! 

Klikkaa sivuille suoraan TÄSTÄ!

 

MIKSI HELPPO VAUVA-ARKI ON PAHEKSUTTAVAA?

"Voiko vauva olla helppo? Saako sitä ikinä itse nukuttua, kun on pieni vauva? Kerkeekö sitä koskaan siivoamaan? Onko vauva-arjessa ikinä omaa aikaa?

Mun vastaus tähän on, että vauva todellakin voi olla helppo ja elämä ei aina käänny negatiivisesti täysin päälaelleen vauvan syntymän jälkeen. Itse en tosin koe muutenkaan, että elämä olisi kääntynyt päälaelleen millään tavalla. Vauvanhoito on minulle entuudestaan tuttua ja tiesin paljon siitä, millaista arki vauvan kanssa on. Toki se konkretisoituu ja avautuu ihan uudella tavalla, kun kyseessä on oma lapsi. Koen, että elämä on samanlaista, mutta siihen on vain tullut maailman ihanin lisä, joka vaatii huomiota ja rakkautta. Meidän ei ole tarvinnut rajoittaa tekemisiämme tai menemisiämme oikeastaan ollenkaan. Ollaan käyty kaikkialla, minne ollaan haluttukin mennä. Toki lapsen kanssa lähteminen on erilaista, sitä en kiellä, mutta ei se missään nimessä ole mahdotonta eikä vauvan kanssa tarvitse istua vain kotona. Meidän tapauksessa alkuun täytyi ottaa huomioon korvikkeen lämmittämis mahdollisuudet, sillä poika ei suostunut syömään kylmää maitoa, mutta nykyään tosin sekin ongelma on poissa. Vaipan pystyy näin kesällä vaihtamaan ihan missä vaan, joten on ollut todella helppoa.
Jossain määrin on myös täysin asennekysymys, minkä verran ja miten pystyy vauvan kanssa liikkumaan. Toki erikseen tapaukset, jolloin vauvalla on koliikkia, refluksia tai muuta vaivaa, joka rajoittaa sitten ihan eri tavalla liikkumista.

Monelle vauvavuosi on kuitenkin rankka ja vauva-arki vetää elämän ihan mullin mallin, mikä on ihan täysin ymmärrettävää, sillä muutos entiseen on usein suuri. Monesti vanhempien yöunet on lyhyitä ja kehnoja, äidin oma aika on vähäistä ja parisuhteen ylläpitäminen on hankalaa. Imettävillä äideillä imetys vie paljon aikaa sekä voimavaroja. Näitä asioita tuodaan liian vähän esille ja toivoisin ainakin itse, että tästä aiheesta puhuttaisiin paljon enemmän. Sen ei kuuluisi olla mikään vaiettu aihe. Jos meille tulevaisuudessa siunaantuu lisää lapsia ja arki ei olekaan enää niin helppoa, lupaan ehdottomasti kertoa siitä avoimesti ja kantaa oman korteni kekoon. Toivon, että jokainen jaksamisensa kanssa kamppaileva vanhempi, uskaltaa hakea apua! ♥

Asiani kuitenkin koskee meitä, joilla vauva-arki on helppoa ja sujuvaa. Nyt melkein 3 kuukautta asiaa seuranneena olen huomannut, että se helppo arki tuntuu olevan vähemmän arvokas, kun se vaikea. Sitä tunnutaan paheksuvan, kun joku äiti kertoo avoimesti, että heillä ei ole vaikeeta. Itse olen mm. saanut kommentin siitä, että miksi en uskalla kertoa meidän vaikeuksista vaan piilottelen niitä?  Vaikeata sitä on kertoa vaikeuksista, joita ei ole ja ne pienet, mitä on ollut, on tuotu tavalla tai toisella esille. Raskausaikana esille tulleet kommentit ovat nyt muuttaneet muotoaan, mutta eivät ole kadonneet mihinkään. Kirjoitin raskausaikana ärsyttävistä kommenteista odottajille ja mieli tekisi tehdä vastaava postaus tästä vauva-arjesta. Kertoessani, että meillä on helppoa, saan lähes poikkeuksetta kuulla, että kyllä se vielä hankaloituu, kyllä ne vaikeudet tulee sitten, kun lapsi on vanhempi jne. Sit kun uskaltaa mainita, että onkin ollut hankalempi päivä, niin kuulee sen vittumaisen kommentin siitä, että olisihan se pitänyt tajuta, että aina ei voi olla helppoa.
Voihan se olla, että puolen vuoden kohdalla Minin kanssa ei ole läheskään niin helppoa, mutta toisilla se menee päinvastoin. Kaikilla on varmasti ylä- ja alamäkensä lasten kanssa.

Minä aion ainakin tuoda esille avoimesti, että meillä on helppoa, vaikka joku sitten kokisi sen vääräksi, epäreiluksi tms. Olen iloinen jokaisen puolesta, jolla on helppoa ja lähetän tsemppejä jokaiselle, jolla ei ole helppoa.
MITEN ARKEMME ON PYÖRÄHTÄNYT KÄYNTIIN? postauksessa pohdiskelinkin sitä, kuinka sillä vauva-arjella usein pelotellaan ja kerrotaan, että se on AINA kamalaa ja hankalaa. Nyt, kun olen nähnyt, kuinka paheksutaan, kun jollain menee hyvin, en kyllä ihmettele enää ollenkaan, että siitä helppoudesta harvoin kuulee. 

En ymmärrä alkuunkaan tätä lyttäys meininkiä somessa äitien keskuudessa. Tekisit sitten mitä vain, aina on jokin pielessä - joko on asiat liian hyvin tai liian huonosti. Eikö ihmiset voisi vaan iloita siitä, kun jollain on helppoa ja tsempata, kun jollain on vaikeaa?

Uskaltakaa tuoda omat helppudet sekä vaikeudet esille tasa-arvoisesti,

jokaisen kokemus vauvavuodesta on ihan yhtä arvokas!

2 KUUKAUTTA

Täällä on ollut kuukauden hiljaista, sillä Mini on alkanut olemaan enemmän hereillä ja alkuun ei tietenkään juuri mitään rytmiä näin pienellä ollut. Oli myös poikkeuksellisen lämmin kesäkuu, joten se tuli suurimmaksi osaksi vietettyä ulkona ja pihahommissa, joten kone tuli avattua kesäkuun aikana ehkä max 10 kertaa. Nyt meillä kuitenkin alkaa olemaan melko selkä rytmi päiväunien ja nukkumaanmenon suhteen, joten sitä kerkeää taas uudella tavalla tekemään kouluhommia, somea sekä neulomaan.

Ennenaikaisuus ei loppujen lopuksi ole vaikuttanut elämäämme tähän mennessä järin paljoa. Poika on kasvanut todella hyvin ja kehittynyt juuri, kuten pitää. Kesäkuun alussa käytiin sairaalalla kasvu- ja kehityskontrollissa, jossa lastenlääkäri sekä fysioterapeutti totesivat kaiken olevan mainiosti. Toinen kontrolli on vielä 3-4 kuukauden iässä ja mikäli Minin kehitys ja kasvu on edennyt yhtä mallikkaasti, jää sairaala kontrollit pois ja jatkamme normaalisti vain neuvola seurannalla.

Bebe täytti sunnuntaina jo eilen 9 viikkoa. Eilisessä neuvolassa terveydenhoitaja totesi, että vauvaheijasteetkin ovat lähteneet, joten alkaa meidän pikku vauva olemaan jo iso poika.

Mini 2 kuukautta

♥ 5670g ja 58cm
♥ on saanut virallisen nimensä jo kuukausi sitten, viettää ristiäisiä 19.7
♥ on käynyt elämänsä ensimmäisissä passikuvissa
♥ rakastaa kylpemistä
♥ nukkuu omassa huoneessaan yönsä hyvin
♥ päiväunien rytmi on alkanut löytyä ja päivässä nukutaan 2-3 unet
♥ haluaisi vatsallaan ollessaan lähteä eteenpäin ja menettää hermonsa, kun se ei onnistu
♥ hymyilee ja nauraa paljon, ilmeilee jatkuvasti
♥ on keksinyt uuden leikin: tiputtaa tuttinsa sitterissä ja yrittää saada sen itse takaisin
♥ on tavannut paljon sukulaisiaan ja päässyt syliteltäväksi
♥ kärsii toisinaan ilmavaivoista, jotka helpottavat lähes välittömästi hieronnalla
♥ on alkanut hylkimään tuttia, ainoastaan unille käydessään viihtyy sen parissa

Näitä juttuja olisi vaikka kuinka, mutta niiden luettelemisessa menisi ikuisuus, joten tässä pieni osa siitä, miten meidän pieni poika on ensimmäisten kuukausien aikana kehittynyt.


Sain tossa instagramin puolella jokunen aika sit viestin, jossa kyseenalaistettiin päätökseni olla jakamatta Minin kasvoja nettiin.

"Eikö se olisi sinulle hyödyllisempää jakaa niitä kuvia?"

Otin silloin asiaan kantaa jo instagramissa, mutta ajattelin nyt kirjoittaa asiasta vielä hieman tänne. 
En julkaise pojastani kuvia, joista hänet voisi tunnistaa, nettiin sillä en omista poikani yksityisyyttä. Hän ei ymmärrä vielä vuosiin somen tarkoitusta, hän ei osaa kertoa minulle, että onko kuvan lisääminen ok vai ei. Se, että olen itse päättänyt laittaa naamani sekä ripauksen elämästäni nettiin ihmisten nähtäväksi on ollut päätös, jonka olen tietoisesti tehnyt itse. En voi päättää niin lapseni puolesta, jonka yksityisyyttä minun on suojeltava, kunnes hän kykenee siihen itse.
Oletan, että hyödyllisyydellä viitattiin tässä kohtaa esimerkiksi mahdollisiin yhteistöihin. Todennäköisesti voisin saada yhteistyökumppaneita myös lapsiin liittyvistä yrityksistä siinä tapauksessa. En kuitenkaan koe, että haluaisin tehdä rahaa lapsellani ja ns. hänen kasvoilla. Myisin jollain tavalla hänen kasvonsa jollekin brändille, vaikka se ei välttämättä tulevaisuudessa kohtaisi hänen arvojaan, ajatusmaailmaa tms. Tämän lisäksi somessa kuvia voi käyttää kuka tahansa ja kuka vaan jakaa niitä eteenpäin enkä mä ikinä tietäisi mihin ne kuvat voivat päätyä.Ymmärrän kuvien jakamisen ihmisiltä, joiden tilit ovat yksityisiä ja yleisö rajattua, sillä niistä asiat harvemmin lähtevät leviämään.
Uskon, että on ihan hyvä pitää tämän pienen yksityiset asiat, kuten ne kasvot, meidän perheen omana asiana. Saadaan kaikki yhdessä ihastella ja nauttia hänestä. Tuskin tuntemattomien tarvitsisikaan.
Kukaan läheisistä ei ole vielä ollut ymmärtämättä valintaani ja monelta olen saanut kehuja, että olen tämmöseen ratkaisuun päätynyt. Aion jatkaa näin ainakin koulu-ikään asti.