Häiden suunnittelu vallitsevassa tilanteessa

Mä en ole juurikaan häiden suunnittelua tai häihin liittyviä asioita täällä ylipäätään avannut, mutta moni morsian on ollut viime sekä tänä vuonna vaikean tilanteen edessä. Tilanne on ollut kiitos koronan stressaava ja välillä on turhauttanut oikein toden teolla. 

Mentiin kihloihin syyskuussa 2019 ja hääpäivämme valikoitui samana päivänä, kun saatiin tietää raskaudesta. Oltiin 2019 loppuun mennessä valittu ja varattu hääpäivä, pitopalvelu sekä kirkko eli suurimmat jutut oli päätetty. 2020 alkuvuodesta saatiin lupaus myös kuvaajasta, meikkaajasta ja kampaajasta. Kaasot ja bestmanit oli valittu ja kaikki hyvällä mallillaan. Ei tietoakaan stressistä.

2020 keväällä iski tämä korona, mutta ei sitä silloin viimeisillään raskaana tai vastasyntyneen kanssa sen kummemmin ajatellut. Kesällä ja syksyllä kauhistelin 2020 morsianten puolesta ja ajattelin, että huh onneksi omat häämme on vasta reilu vuoden päästä. Kyllähän 2021 kesällä elämä olisi jo normaalia.. Häitä juhlittaisiin myös vuoden 2020 edestä ja sitä rataa. 

Hääryhmiä seuratessa on saanut kuitenkin huomata, että tilanne ei ole tämä. Monet ovat joutuneet siirtämään häitään alkuvuodelta ja moni on tehnyt päätöksen siirrosta myös loppuvuoden häistä.

No mites sitten me?
En miettinyt häiden siirtoa ollenkaan, kunnes päästiin helmikuuhun ja tilanne oli käynyt melko rajuksi. Pitäisikö siirtää, pitäisikö pitää eri porukalla? Mitä pitäisi tehdä?
Siirto tuntui helpottavan tilannetta, mutta samalla hankaloittavan. Ensi kesänä tilanne melko todennäköisesti olisi huomattavasti parempi, ihmiset olisivat rokotettuja jne, mutta millä todennäköisyydellä kaikki kolme tärkeintä saadaan sovitta samalle päivälle 1,5 vuoden varoitusajalla? Pitopalvelu, kirkko tai juhlapaikka.. Miten pysyisin 1,5 vuotta samoissa mitoissa, jotta mekko menisi vielä ensi kesänäkin?

Näihin ajatuksiin asti olin myös ajatellut, että mulla ei olisi tietynlaista visiota hääpäivästä tai en toivoisi tietynlaisia juttuja siltä päivältä. HÖPÖHÖPÖ! Tajusin, että kun tätä päivää on suunniteltu jo vaikka kuinka pitkään, niin siitä on jo omat visiot ja niistä ei halua enää luopua. Sen tärkeän päivän merkitys korostui uudella tavalla, kun tajusi, miten tärkeä se oikeasti on.

Siitä huolimatta otin selvää mikä olisi sellainen päivä ensi vuonna, jolle nuo kolme isoa kokonaisuutta saisi mahdutettua. Kuvittelin löytäväni päivän ja puhuttiin kuvaajankin kanssa jo, että miten vieraille siirrosta ilmoitettaisiin. Kunnes.. päivä ei käynytkään juhlatilalle ja poiketen edeltävästä selvisi, ettei siirto olisikaan veloitukseton. Tilanne olisi mennyt peruutus+uusi varaus tyylillä, joka tarkoittaisi maksetun varausmaksun menettämistä ja lisäkuluja, sillä ensi vuoden tilavuokra on jo 200€ kalliimpi. Kyseessä olisi melkein 1000€ lisäkulut, joka on paljon.
Tässä vaiheessa mietin sitten seuraavana vaihtoehtona, että etsitään kokonaan uusi juhlatila. Noh? Eihän niitä enää ole vapaana ensi kesälle, ei ainakaan yhtäkään sellaista, joka sopisi meidän tarpeisiin.

 Itse en pidä vaihtoehtoa tänä vuonan vihkimistä ja juhlien siirtoa, sillä jotenkin koen niiden olevan yksi iso kokonaisuus ja haluan, että vieraat voivat nauttia sekä vihkimisestä että juhlista ja että ne sijoittuvat samalle päivälle. Mikäli kirkossa on vielä rajoitukset niin ollaan harkittu myös juhlatilalle vihkimisen striimausta.

Tässä vaiheessa syntyi päätös, että häät pidetään tänä vuonna alkuperäisten suunnitelmien mukaan sillä porukalla, jolla se onnistuu. Päätös helpotti stressiä, sillä se jahkailu meinas saada mut hulluksi.
Kesällä varmasti tilanne on, viime vuoden tapaan, parempi ja meidän häihin mennessä varmasti moni on saanut jo rokotteensa. Ymmärrän, että varmasti on ihmisiä, jotka tulee jäämään häistämme pois ja esimerkiksi omat sukulaiseni Virosta jäävät tilanteen vuoksi pois juhlista. Tiedän kuitenkin, että saamme paikalle ainakin suurimman osan meille tärkeistä ihmisistä ja se on meille tärkeintä. Ollaan sen lisäksi myös suunniteltu asiat niin, että pystymme ottamaan myös juhlissa huomioon vallitsevan tilanteen.

Korona aiheuttaa monelle hääparille tällä hetkellä isoa stressiä ja laittaa isojen päätösten eteen. Tietenkin mikäli tilanne yhtäkkiä pahenisi taas täytyisi tilanne arvioida uudestaan ja siirtää sitten häät vaikka sinne vuodelle 2023. Vaikeinta tästä tilanteesta tekee se, että se ei ole omissa käsissä yhtään eikä sitä voi ennustaa. 

Haluan sanoa tsempit kaikille, jotka painii samojen ongelmien kanssa! Muistakaa myös, että on ihan ok harmitella, mikäli olette joutuneet häitänne siirtämään tai poikkemaan alkuperäisestä♥

 

 

Verkkokalvon irtauma

 Huomasin näköni huonontuneen syksyllä, jolloin hakeuduin silmälasiliikkeeseen. Sain uuden määräyksen piilolinsseihin sekä laseihin. Lasit tilattiin ja sain ne, mutta en nähnyt mitään siltikään. Hakeuduin silmälääkärin tarkastukseen, lasit tarkastettiin, että ovat oikeilla vahvuuksilla. Asiasta erikoisen teki se, että näin piilolinsseillä hyvin, mutta laseilla en.

"Se on vain hajataittoa niistä haavoista, kun mustuaisessa on mustia pisteitä, ei sille voi tehdä mitään."

Olisinpa tajunnut tässä vaiheessa googletella nuo mustat pisteet ja sameutumat, tilanne olisi tällä hetkellä todennäköisesti huomattavasti parempi. Tammikuussa kohdalleni sattui useampi ajan peruutus, joten lopulta uudestaan silmälääkärille pääsin vasta 8.2. Onni kuitenkin on, että pääsin sinne edes silloin, sillä silloin tilanne oli jo kääntynyt melko monimutkaiseksi. Tuolloin sain diagnoosin verkkokalvon irtaumasta sekä kouraan lähetteen Helsingin Silmä- ja Korvasairaalalle osastolle, sillä silmä olisi leikattava ASAP. Soitto Helsingistä tuli heti 9.2 ja paikalle oli mentävä heti seuraavana päivänä, jotta leikkaus saataisiin tehtyä. Puhelussa kuului ne minulle pahamaineiset sanat "yö osastolla", jolloin minua oikeastaan ahdistikin jo enemmän se seikka, kun se leikkaus. Enkä mä osannut ahdistua siitä leikkauksesta edes, kun en osannut yhtään ajatella, mistä on kyse. 

Torstaina menin syömättä ja juomatta Helsinkiin Silmäsairaalalle tutkimuksiin, jossa leikkaava lääkäri totesi, että ulkoinen leikkaus riittää ja sovittiin, että leikkaus tehdään paikallispuudutuksessa. Myös se saatiin puhuttua, että mikäli leikkaus menee suunnitellusti, niin pääsisin kotiutumaan illalla, kunhan palaisin perjantaina tarkastukseen. 

Epämukavinta taisikin olla silmän puudutus sekä kanyylin laitto, joka jäi lopulta myös anestesialääkärin tehtäväksi, sillä sitä ei vain meinattu saada paikoilleen. Tämän lisäksi leikkauksen alussa sekä ihan lopussa minulla tuli järkyttävä kipupiikki kulmakarvan seudulle, joka tuntui erittäin epämiellyttävältä. Se kuitenkin taltutettiin särkylääkkeillä. Leikkauksen aikana ei saa puhua ja jos jotain täytyy päästä sanomaan, täytyy viitata, jotta leikkaava lääkäri keskeyttää toimenpiteen. Silmä on auki koko leikkauksen ajan, mutta ei sillä juuri mitää näe, sillä kaikki tapahtuu niin lähellä silmää. Itse nukuin suurimman osan leikkauksesta ja ainoa ällöttävä asia, mitä koin oli tilanne, kun tikkiä kiristettiin silmään ja näin kun lääkäri veti siitä tikistä. Leikkaus kesti noin 3 tuntia.

Leikkauksen jälkeen itselleni tyypillisesti voin todella huonosti. Oksensin tuntikaupalla, kuten myös edeltävän peukalo leikkaukseni jälkeen. Leikkauksesta kolmen tunnin päästä pääsin lähtemään kotiin, matka oli pitkä ja huonovointinen ja oksensin vielä kotonakin. Nukahdin kotona ja herättyäni kello 22 aikaan, voin jo paremmin. Seuraavana aamuna silmä sekä koko vasen puoli naamasta olivat melko turvonneet.

Seuraavana aamuna tilanne ei ollut täysin toivottu, mutta kuitenkin hyvä. Kotihoitona pelkkää vaakatasossa kyljellään tai selällään makaamista. Nousta sai vessaan, suihkuun ja syömään. Tämä tarkoitti, että 1,5vk mentiin niin, että kotona oli minun lisäksi aina myös toinen aikuinen. Päivässä 4 kertaa piti laittaa lääketipat ja sen kyllä muisti kellontarkkaan, sillä se oli ainoa rutiini arjessa. Uusi kontrolli varattiin taas viikon päähän, jossa tarkastettaisiin silmän tilanne.

Perjantaina 19.2 saavuin taas Silmäsairaalalle eikä tilanne edelleenkään ollut lähelläkään toivottua. Silmässä oli paljon nestettä eikä se ollut lähtenyt poistumaan, sen lisäksi verkkokalvon taakse oli ilmestynyt lääkärin sanoin viiruja, jotka eivät olleet normaaleja. Uudesta leikkauksesta puhuttiin, mutta ikävään sävyyn. Verkkokalvon taakse tehtävässä leikkauksessa riskit näön kannalta olisivat isot. Silmä kuvattiin ja uusi aika päätettiin ottaa 1-2 viikon päähän. Kaikkea ylimääräistä sekä fyysistä piti välttää edelleen, joten apukädet kotona oli edelleen tarpeen. 

Silmä kuitisi parantuessaan melko paljon ja oli arka. Jokseenkin surkuhupaisaa oli myös se, että välillä tilanne itketti, mutta itkeminen ei ollut vaihtoehto, sillä se sattui silmään mielettömän paljon.. :D

Kutinan lisäksi silmä arasti myös ulkoilmaa, kylmää sekä tuulta, melko pitkään.

 

Pääsin lopulta lääkäriin 2 viikon jälkeen, jolloin jännitin aikaa jo melko paljon, sillä fyysisesti silmän kunnosta ei voinut päätellä mitään. Neste oli lähtenyt poistumaan silmän sivuista, mutta keskellä eli tarkan näön alueella, sitä oli vielä paljon. Minun tapauksessa tämä ilmenee esimerkiksi niin, että mikäli katson kirjainriviä ABCDE, näen kirjaimista vaan A ja E kirjaimet. Tämän lisäksi kirjaimet heiluvat ja liikkuu sinne sun tänne eivätkä siis ole paikoillaan. Näkö ei tästä järin paljoa tule paranemaan, toki mahdollisimman suurta paranemista toivotaan.  Uusi kontrolli taas 1-2 kuukauden päästä, jossa sovitaan myös oikean silmän laserointi, jonka pitäisi toimia ennaltaehkäisevästi, sillä myös oikeassa silmässä on heikkoja kohtia verkkokalvon osalta.

Lääketippojen käyttö loppui viime viikolla ja menossa mukana on ainoastaan kosteustipat, ne useamman kerran päivässä. Kokeilin nyt myös ensimmäisen kerran piilolinssejä leikkauksen jäljiltä ja sekin sujui hyvin. Ajatus siitä oli tosin pelottava, mutta ei se ollut pelkäämisen arvosta.

Tällä hetkellä siis odottelen, että uusi aika tulee huhti- tai toukokuulle, jossa silmän tilanne tarkastetaan uudestaan ja tehdään myös näöntarkastus. Näköhän voi palautua puolikin vuotta, joskus jopa vuoden. Autoa en ole vielä uskaltautunut ajamaan, mutta huhtikuun alussa olisi häämekon sovitus Helsingissä, jonne täytyy ajaa eli sitä ennen täytyy harjotella tällä uudella näöllä. 

Verkkokalvon irtauma esiintyy vuosittain yhdellä henkilöllä kymmenestä tuhannesta ja sen riskiä lisää silmävammat sekä voimakas miinuslasien tarve. Oireina on tumma varjo näkökentässä sekä nokisade. 

Minulla on -5 sekä silmävammana voitiin pitää heinäkuussa silmässäni olleita haavoja.. Olkaa siis tarkkana silmienne kanssa!

Mitä meille kuuluu 6 kuukauden jälkeen?

Siitä on pitkä aika, kun olen viimeksi avannut bloggerin. Viime postauksestakin on yli puoli vuotta. Blogin kirjoittaminen jäi monesta syystä, mutta suurimpina syinä olivat varmasti ajanpuute sekä se, että en ollut ihan varma mitä ja miten haluaisin blogini kanssa jatkaa. En oikein tiennyt mihin haluaisin vetää rajan sen suhteen, mitä kerron ja mitä en. Tämä koski tosin myös muita sosiaalisia medioita. 

 Kirjoittamista on kuitenkin tullut kova ikävä ja sitä kanssakäymistä, mitä blogin myötä aina tuli. Instagramia toki voi päivittää ja sinne kertoa asioita, mutta ei se ole sama asia, kun tällä tavoin asioiden sanoittaminen. Täällä on mahdollisuus avata ajatuksia huomattavasti laajemmin. Toki aikaa en ole saanut elämääni yhtään sen enempää, kuin samat 24 h vuorokaudessa ja edelleen opiskelen sekä olen kotona Remin kanssa, mutta haluan silti antaa tälle uudestaan mahdollisuuden. Olen viime aikoina löytänyt uudella tavalla motivaatiota sekä jaksamista myös instagramin suhteen, joten jos se toimis täälläkin. 

Remi on kahden viikon päästä 11 kuukauden ikäinen, joten hänen suhteen moni asia on muuttunut tässä kuudessa kuukaudessa. Viimeinen postaukseni olikin juuri Remistä, kun hän täytti 4 kuukautta ja silloin kirjoitin, että Remi tuntuu niin isolta.. Noh, mites nyt suu pannaan? :D
Remi on n. 12,5kg ja 77cm tällä hetkellä. Hän nousi seisomaan joulukuussa 7 kuukauden iässä ja oppi konttaamaan lähemmäs 9 kuukauden iässä. Aika pian sen jälkeen opittiin myös liikkumaan tukea vasten, joten nyt odotetaan enää milloin lähdetään täysillä kävelemään. Hän kulkee ympäri taloa hokien "EIEI" ja on jatkuvasti tutkimassa kaikkea. Joulun jälkeen aloitettiin myös pottailu ja tällä hetkellä hän käy useamman kerran päivässä potalla ja tekee sinne aina pissat. Remi on vaihdellut kaksiin päiväuniin siirtyessä rytmiänsä lukuisia kertoja, milloin yhteen ja milloin toiseen suuntaan. Tällä hetkellä hän kuitenkin nukkuu yöunet 19-7 ja päiväunta 1h ja 1h eli medium-medium tyylillä. Remin ruokailu on välillä ollut aikamoista hulabaloota, mutta juuri tällä viikolla se on vihdoin rauhoittunut. Sormiruokailu on hänen mielestään tyhmää ja hän ei ruokiin omilla sormillansa koske. Maitoa menee edelleen mieletön määrä, jonka vuoksi olenkin miettinyt, miten meidän soijamaitoon siirtyminen mahtaa sujua, kun korvattava määrä on melko iso. Maitotuotteiden maistelukin ollaan jo aloitettu, mutta Remi suosii tällä hetkellä pääasiassa soijapohjaisia tuotteita, varmaan miedomman maun vuoksi. 

Minulla on edelleen opinnot meneillään, mutta onneksi alkaa olemaan jo loppusuoralla, kursseja ei ole enää juurikaan jäljellä ja suurin osa niistä mitä on, jää kesäopinnoiksi. Kesän lopussa täytyisi suorittaa vielä työharjoittelu, jonka jälkeen olisin valmis merkonomi. Opintoni tai siihen liittyvät haaveeni eivät kuitenkaan lopu tähän. Enhän mä oikeastaan merkonomin tutkinnosta sen kummemmin edes haaveillut, aloitin sen tylsyyttäni ja koin sen olevan hyvä lisä, kun myynti ja asiakaspalvelu ovat minulle jo kuitenkin tuttuja työelämästä. Opiskeluhaaveeni ovat kuitenkin ammattikorkeakoulun suunnalla ja tähtäimessä on hakea kouluun ensi keväällä.
Treenit ovat pysähtyneet taas, vaikka juuri tammikuussa pääsin niiden kanssa vauhtiin. Pääsin lopulta helmikuussa tutkituttamaan silmäni uudestaan, jota oli jo marraskuussa tutkittu. Lopputulos oli leikkaus sekä pitkä vuodelepo ja liikuntakielto. Kyseessä oli verkkokalvon irtauma.
Korona taas on tuonut lisähaasteet häiden suunnitteluun, tilanne on epävarma ja ollaan juhlatilan vuoksi pattitilanteessa. Oltiin jo siirtämässä juhlia, kunnes tuli tieto, että se aiheuttaisi juhlatilan osalta lisäkuluja 700€ ja lopulta kaikkineen yhden viikonlopun vuokra olisi meille 2300€, sillä peruuttaessa tällä hetkellä rahoja ei palauteta. Siirto on veloitukseton vain, mikäli elokuulle olisi rajoitukset.

Niin ja muutettiinkin tässä välissä, eri paikkakunnalle ja eri maakuntaan. Ostettiin omakotitalo, jota ollaan tässä kunnostettu hiljalleen. Isoimmat jutut ovat tulossa, kunhan kevät sieltä saapuisi ja lumet sulaisivat. Nimittäin pihalla on laitettavaa ja melko paljon.

Täytyy lähteä purkaamaan aiheita pikkuhiljaa omiin postauksiinsa, mutta tässä meidän puoli vuotta tiivistettynä. Näin takaisin katsoessa oli kiva huomata, että nämä 6 kuukautta ovat oikeastaan olleet erittäin mieluisat, joten toivottavasti myös tulevat 6 kuukautta on.