Sivut

Instagram > adriannetome
Sähköposti > adriannnne@gmail.com

maanantai 23. maaliskuuta 2020

RASKAUDEN VAIKUTUS PARISUHTEESEEN


Raskauden vaikutuksista parisuhteeseen löytyy paljon erilaisia artikkeleita ja vauva ryhmistä saa usein lukea naisten kokemuksia siitä, miten heidän parisuhteen on käynyt. Toisilla kaikki menee hyvin ja toiset tuntuvat löytävän puolisosta sellaisia piirteitä, joihin eivät ole aikaisemmin törmänneet. No mites meillä?


Olen aikaisemminkin kertonut, mutta kärsin todella pahasta pahoinvoinnista koko alkuraskauden ja olin vuodepotilaana pitkään. Tämä tarkoitti sitä, että kaikki kotihommat jäi suoraan M harteille ja sen oli pyöritettävä koko taloutta yksin. Itselle perfektionistina se ei toki ollut järin helppoa, kun ei kyennyt itse tekemään mitään ja toisen tavat oli eri, kun omat, mutta tämä ainakin opetti arvostamaan ja ymmärtämään niitä toisen tapoja. Avasi uudella tapaa silmiä siitä, että toisen ns. väärä tapa on todellisuudessa yhtä oikea, kun omatkin tavat - varmasti tuli tarpeeseen nyt, kun pian edessä on lapsiarki. Siinä vaiheessa, kun vasta tästä pahoinvoinnista kärsi, ei osannut ajatella ollenkaan asiaa, mutta jälkeenpäin ajatellessa ja lukiessa siitä, että kaikkien puolisot eivät ymmärrä/tue raskauspahoinvointiin liittyen olen, olen todennut, että olen ollut todella onnekas. M tuki ja auttoi mua todella paljon eikä olettanut, että oisin yökkäilyltäni pystynyt hoitamaan kotia, ruuanlaittoa tms. Pahoinvoinnin jälkeen aika pian alkoi järkyttävät selkäkivut, jotka on olleet taas omalla tavallaan lamaannuttavia, jonka takia edelleen ja usein tarvitsen apua asioissa. Turhauttaa, kun joutuu pyytämään apua jatkuvasti tavallisiin asioihin, mutta M onneksi osaa tehdä tilanteesta aina sellaisen, että en koe olevani vaivaksi ja riesana.

Mielialat alkoivat onneksi heitellä vasta joskus alkuvuodesta ja ovat näillä näkymin onneksi taas tasaantuneet. Silloin usein oli sellainen tunne, että ärsytti jo pelkästään se, kun kuuli toisen tulevan töistä kotiin ja tiesi, että kohta pitää keskustella tai edes sanoa se moi. Olisin varmaan ollut silloin parhaimmillani yksinään neljän seinän sisällä. Olen muutenkin persoona, joka kiihtyy nollasta sataan todella nopeasti ja hormonit vain pahensivat asiaa - nollasta sataan päästiin siis entistä nopeammin. Onneksi tämä ajanjakso on jäänyt nyt taakseen, sillä kamala ajatella, että M on kestänyt tämänkin ja koittanut ymmärtää minua, vaikka mitään ymmärrettävää ei olisi tilanteessa ollut.
Stressiä on riittänyt myös asuntoon liittyen, kun on ollut myyntiä, tulevan muuton miettimistä jne, mutta onneksi nekin asiat alkaa olla takana ja muuttokin on jo lähellä.


Olen saanut myös iloita siitä, että ollaan oltu tilanteessa tasavertaisesti eikä mun ole tarvinnut ns. yksin olla raskaana. M on ollut mukana hankintojen tekemisessä sekä ollut kiinnostunut vauvaan liittyvistä jutuista. Potkuja on tunnusteltu, yhdessä pohdittu nimiä sekä Minin tulevaa luonnetta. 

Raskaus on ollut meille yhteinen matka sekä projekti.

Koen, että raskauden myötä ollaan tultu entistä paremmaksi tiimiksi ja paljon läheisimmäksi. Raskaus on tuonut meidän parisuhteeseen todella paljon hyvää sen syntyvän pienen lisäksi. Ollaan opittu keskustelemaan entistä paremmin ja enemmän, opittu tukemaan ja arvostamaan toista ja toisen tekoja uudella tavalla sekä opittu olemaan me vs ongelmat paremmin. En koe, että raskaudella muuten olisi ollut meidän parisuhteeseen vaikutusta, paitsi toki nuo positiiviset vaikutukset. Vauva-arki tulee varmasti vaikuttamaan huomattavasti enemmän, kuin tämä raskausaika, mutta uskon, että se on myös täysin selätettävissä tiimityöskentelyllä. Innolla jään odottamaan sen ajan haasteita.

Olen todella kiitollinen, että mulla on juuri tuollainen puoliso, joka tulee jakamaan kanssani tämän vanhemmuuden onnistumiset sekä epäonnistumiset ♥

2 kommenttia: