MITEN ARKEMME ON PYÖRÄHTÄNYT KÄYNTIIN?

VAUVA-ARKI - se monelle kirosanalta tuntuva termi.

Raskauden aikana kuuli mitä ärsyttävämpiä kommentteja, joista kirjoitin myös täällä. Yksi niistä oli nukkumista koskeva jatkuva kommentointi, josta kirjoitin seuraavasti:

"NUKU VIELÄ KUN VOIT - Nukunko seuraavat viisi kuukautta etukäteen johonkin varastoon? Mistä edes tiedät voinko nukkua tälläkään hetkellä? Ennustatko millainen nukkuja lapsestani tulee?
Kukaan meistä ei tiedä saako se toinen odottava äiti nukuttua nyt, vai vaivaako jatkuva pissahätä tai kivut. Kukaan meistä ei tiedä myöskään tuleeko toisen lapsi olemaan millainen nukkuja, toisilla sitä univelkaa ei kerry ja toisilla sitä kertyy muidenkin edestä vauva arjessa."

Monelta sai kuulla, kuinka ensimmäiset viikot sekä kuukaudet on todella vaikeita, rankkoja ja parisuhteelle ei ole aikaa ollenkaan. Yöheräämisten kerrottiin olevan kamalinta tuskaa ja kuulemma turha edes ajatella, että kerkeää kotona siivoamaan tai kokkaamaan. Moni myös kertoi, että vaatteita vauvalle kannattaa varata paljon, koska eihän sitä nyt pyykkiä kerkeä pesemään. Ensimmäisistä viikoista maalattiin sellainen kuva, että äiti on aina poikki, ei jaksa eikä kerkeä tekemään mitään jne. Kuten tuossa aikaisemmassa lainauksessa jo näkyykin, olin skeptinen.
Olin skeptinen osittain myös siksi, että olenhan ollut paljon lasten kanssa tekemisissä jo nuoresta iästäni saakka ja nähnyt useiden eri lasten kasvavan eikä niistä kukaan ole ollut samanlainen missään asiassa. Samalla minua oikein ärsytti tämä ihmisten pirujen seinille maalaaminen. Useimmiten sitä teki toiset äidit, joilla itsellään oli ollut sitten tämä rankempi arki. En ymmärtänyt silloin enkä ymmärrä nyt, että miksi pitää toivoa ja pelotella omien rankkojen kokemuksien takia äidiksi tulevia. Yhtä lailla vaihtoehtona on, että syntyy rauhallinen, hyvin nukkuva lapsi.  

Meidän ensimmäiset viikot ovat olleet helppoja ja rentoja. Meillä on ollut oikeastaan tasan kaksi ongelmaa, joista toinen ilmeni heti, kun pääsimme sairaalasta. Meidän Mini tuli sen kuukauden etuajassa, joten hän joutui ensimmäiset 48h olemaan sokeriseurannassa ja myös bilirubiini arvoja seurattiin. 

Bilirubiini on punasoluissa olevan hemoglobiinin hajoamistuote, jota maksan pitäisi käsitellä niin, että tarpeellinen määrä saadaan käyttöön ja loppu hävitetään. Ennenaikaisesti syntyneillä vauvoilla on tavallista, että maksa ei kykene käsittelemään hajoamistuotetta.

Tämä aiheuttaa vastasyntyneillä korkeita arvoja sekä keltaisuutta, josta seuraa mm. uneliaisuutta.

Meidän harmiksemme arvot lähtivät nousuun torstaina ja pieni lopetti tämän seurauksena syömisen, jonka takia meidän kotiutuminen venyi perjantaille ja lauantaina jouduttiin takaisin sairaalalle antamaan vielä verikokeita. Lauantaina kokeista selvisi, että arvot ovat lähteneet laskuun, mutta ovat edelleen hieman korkeat. Valohoidolle meidän tapauksessa ei kuitenkaan missään vaiheessa ollut tarvetta, sillä arvot eivät ylittäneet sallittuja lukemia. Lukemat kuitenkin aiheuttivat torstaista eteenpäin sen, että hänen syöminen oli todella vähäistä, joka aiheutti kovaa stressi. 

Saako hän tarpeeksi ravintoa? Riittääkö 40ml kolmen tunnin välein? Onko hän kellastunut lisää?

Tiistaina neuvolassa, kun ikää oli viikko, selvisi kuitenkin, että paino on lähtenyt nousemaan, joten saatiin huokaista edes hieman helpotuksesta. Aika pian tämän jälkeen myös keltaisuus alkoi häviämään. 

Toiseksi ongelmaksi meille muodostui d-vitamiini, sillä muuten rauhallinen ja hiljainen pieni aloitti niinä päivinä, kun tipat annettiin, aivan järkyttävän huudon ja itkun. Yhtenä iltana oli jo itselläkin itku kurkussa, kun toinen vaikeroi vatsaansa niin kovasti. Heti, kun tipat jätetään antamatta, on Mini viihtynyt päivän rauhallisesti ja omana itsenään. Nyt odotetaan, että löydettäisiin kokeiluun vielä tuo suihkutettava versio, josko se olisi meille sopiva vaihtoehto. Tuo limakalvoille suihkutettava versio on kuitenkin ilmeisen suosittu, sillä se oli monesta paikasta loppuunmyyty.

 

Yölliset heräämiset ei ole laisinkaan olleet sellaisia, kun niistä puhuttiin - kamalia ja inhottavia. Toki se aamu kolmelta sängystä nouseminen ei ole kenenkään lempi puuhaa ja sieltä peiton alta ei nouse ajatellen, että "jes onpa ihanaa!", mutta en kyllä koe niitä lähellekään niin pahoina, kun mitä osa ihmisistä antaa ymmärtää. Kuten kuvasta näkyy , niin minultakin löytyy silmapussit, sillä yöt on katkonaisia ja unta ei tule yhtä montaa tuntia, kuin aikaisemmin - mutta se ei haittaa! Yhdessä ollaan kuitenkin selvitty heräämisistä niin, että kumpikin on saanut nukuttua enemmän, kuin muutaman tunnin ja M on antanut mun viikonloppuisin nukkua kokonaisia öitä ilman herätyksiä. Olen kerennyt hoitamaan kaiken, mitä normaalistikin kotona ja omatkaan harrastukset eivät ole jääneet täysin pois - kerkeän neulomaan, katsomaan sarjoja, lukemaan, pitämään somea jne.

Parisuhteeseen vauvan tulo on toki vaikuttanut - meitä on nyt kahden sijasta kolme. Synnytyksestä asti olen saanut valtavasti tukea ja ymmärrystä M:ltä ja ilman sitä en olisi pärjännyt. Syömättömyydestä aiheutunut stressi oli kova, mutta siitäkin selvittiin yhdessä. Puhumisen merkitys on noussut uudella tavalla esille ja sitä on ymmärtänyt vielä entistäkin enemmän, miten tärkeä kulmakivi se parisuhteessa on, että kommunikaatio pelaa. On pakko kertoa ne pienimmätkin jutut, jotta arki pyörii ongelmitta.

Välillä väsyttää, ärsyttää ja mulla koulujututkin on aiheuttanut ärtymystä, sillä niiden kanssa on ollut omat haasteensa, mutta toistaiseksi nekin sujuvat vielä ihan hyvin tälleen vauvankin kanssa. Saa nähdä, kun hänelle tulee ikää, että miten täällä kotona opiskelu oikein sujuu.

Siitä huolimatta, että parisuhteemme muuttui ja muuttuu varmasti vielä lisää, niin ollaan voitu katsella yhdessä leffoja, nähdä kavereita, käydä piknikillä, vierailla perheidemme luona, käydä kaupassa jne. Mini on toki otettava huomioon ja kotoa lähtemisessä kestää aikaisempaa kauemmin, mutta koen, että tämä on täysin järjestely ja asenne kysymys, miten se vauvan tulo vaikuttaa. 

Toki on poikkeuksia, jos lapsi vaatii erityishuomiota syystä tai toisesta, mutta nämä on näitä erityistilanteita, jotka eivät tähän mun kommenttiin nyt liity!

Meidän tilannehan on vasta alkutekijöissä enkä tosiaankaan vertaile tätä siihen, mitä joskus tulee olemaan, sillä ei sitä voi ennutaa. Halusin kuitenkin tulla kertomaan, että nämä ensimmäiset viikot eivät välttämättä ole mitenkään raskaita ja kamalia, koska ainakin näin esikoistaan odottavana sitä sai kuulla usein. Mielestäni ihan hölmöä pelottelua. Uskon, että jokainen lasta odottava tiedostaa, että se arki ei tule aina olemaan ruusuilla tanssimista. Meillä on ollut mukavat ensimmäiset viikot enkä ole kokenut tätä alkua mitenkään erityisen hankalaksi, vaikka itse olinkin alkuun henkisesti todella rikki ja sekaisin, kiitos osastojaksoni. 

Tulen kertomaan myös jatkossa suoraan ja rehellisesti meidän arjesta ja sen tuntemuksista, sillä joskus varmasti tulee kausia, kun väsyttää ja senkin ääneen sanominen on iha ok.  

Toivon, että jokainen äiti sekä isä muistaa, että on normaalia olla väsynyt ja tuntea myös kaikki muut negatiiviset fiilikset, eivätkä ne tee yhtään huonommaksi vanhemmaksi. On myös täysin ok pyytää apua tarvittaessa, aina ei tarvitse jaksaa!